Pirkko Sillanpää
Espoosta tuli kauppala vuonna 1963. Kauppalanvaltuusto kehotti tammikuussa 1965 kauppalanhallitusta ryhtymään toimiin kauppalantalokysymyksen ratkaisemiseksi. Helmikuussa kauppalanhallitus asetti arvovaltaisen toimikunnan valtuuston puheenjohtaja Erkki Laineen johdolla tekemään ehdotuksen kauppalantalon rakentamisesta.
Toimikunnalle oli myös tärkeää ryhtyä suunnittelemaan nuoren kauppalan keskusta. Kesäkuussa 1965 kauppalanvaltuusto päätti, että Espoon kauppalan keskus sijoitetaan Espoon kirkon – Muuralan alueelle ja kauppalantalo Muuralan kylään. Espoon keskus ja hallinnon päärakennus on sijoitettu siis 1960- luvusta lähtien Vanha-Espoon alueelle.
Päätös keskustan sijoittamisesta perustui ensisijaisesti professori Olli Kivisen asiantuntijalausumiin. Hän totesi Helsingin kasvun johtavan siihen, että pääkaupungin asukasluku on 750.000 vuosisadan vaihteessa. Varsinaisen Helsingin liiallisen kasvun estämiseksi tarvittaisiin pääkaupungin lähistölle ns. pysäyttämiskeskuksia.
Joulukuussa 1965 kauppalanvaltuusto päätti, että Espoon keskuksen suunnittelua varten järjestetään kansainvälinen ideakilpailu. Kilpailuehdotusten sisäänjättö oli keväällä 1967. Tehtävänä oli ideoida Espoon hallinnollinen keskusta rautatieaseman tuntumaan sellaisena, että työ- ja palvelutiloja on noin 500.000 kem2 sekä liittyminen noin 90.000 asukkaan yhdyskuntayksikköön esitetty. Kilpailijoille annettiin vapaus kauppalantalon sijoittamisen suhteen. Ehdotuksia jätettiin 172, joista vain kahdeksan Suomesta. Voittajaksi valittiin puolalaisryhmän Jan Chmielewski, Januz Kazubinski ja Krzysztof Kuras ehdotus. Perusteluina valinnalle mainittiin ehdotuksen hyvä sopeutuminen maisemaan, selkeä liikenteen erottelu, inhimillinen mittakaava ja aktiiviset jalankulkukadut. Osa ehdotuksista oli mittakaavaltaan täysin yliampuvia, jättimäisiä rakennusstruktuureja. Voittajana palkittiin näyttävä visio, mutta ilman, että ehdotuksen toteutumisen edellytyksiä olisi vakavasti arvioitu. Voittajaehdotusta työstettiin edelleen vuosina 1967–1972. Kauppalantalo oli ensimmäinen toimistotalo suuressa Espoon keskus -hankkeessa ja nykyisessä Virastokeskuksessa.
Puolalaisen arkkitehtiryhmän keskustasuunnitelma julkaistiin painettuna loppuraporttina vuoden 1973 alussa. Suunnitelmassa keskustasommitelma oli veistoksellinen ja sen suhde Kirkkojärven maisema-aukeaan ja vesipintaan oli komea. Nykyisen virastokeskuksen alueelle sijoittuivat sekä liikekeskus että hallintotilat, jotka nousivat korkeimmillaan 17-kerroksisiksi torneiksi.
Epäilyjä esitettiin kunnianhimoisen suunnitelman käyttökelpoisuudesta jo senkin takia, että arvioita toteutusedellytysten vakava arviointi puuttui, vaiheittaista etenemistä ei ollut mietitty eikä Kirkkojärven ennallistamisesta ja sen laajentamisesta keskustaan asti ulottuvaksi vesiaiheeksi ollut teknis-taloudellisia selvityksiä.
Kaupungintalon paikka Lagstadin koululta kohti rautatietä viettävä mäki on ainoa puolalaisten suunnitelmista jälkipolville jäänyt näkyvä merkki. Puolalaisista arkkitehdeistä Chmielewski perusteli kauppalantalon paikan valintaa mm sillä, että jokimaisemassa se olisi liian iso ja kirkko menettäisi asemansa.
Puolalaismaine on alueella säilynyt näihin päiviin, vaikka arkitodellisuus suuret suunnitelmat murensikin toteutumattomiksi.
Toimikunta harkitsi, että koon kasvattaminen on rakennuksen kustannusten kannalta edullista ja rakennuksen korottaminen kaupunkisuunnittelullisten näkökohtien kannalta suotavaa. Valtuusto määritti hankkeen kooksi noin 7200 kem2, josta noin 4200 kem2 yleistoimistotilaa sekä neuvottelu- ja kokoushuoneita. Alustava kustannusarvio oli sekin kasvanut 5,0 miljoonasta markasta 6,5 miljoonaan markkaan.
Toimikunta päätyi ratkaisuun, että arkkitehtikilpailua ei järjestetä. Toimikunta tutustui moniin vastaavanlaisiin valmiisiin hankkeisiin ja työsti suunnittelijan valintaa nimekkäiden arkkitehtien joukosta. Toimikunta päätyi ehdottamaan kauppalantalon suunnittelijaksi Heikki Castrenia ”Viljo Revellin työn jatkajaa”. Suunnittelijaksi valittiin Arkkitehtitoimisto Heikki Castren & Co, joka sittemmin jatkoi työtä nimellä Arkkitehtitoimisto CJN. Toimisto oli myös mukana vuonna 2006 työstetyn tarveselvityksen laadinnassa. Espoon Järjestysoikeus myönsi kauppalantalolle rakennusluvan tammikuussa 1970.
Kauppalantalo rakennettiin Espoon keskuksen virastokeskukseen vuonna 1971. Kun Espoosta tuli kaupunki oli luontevaa, että sitä ryhdyttiin kutsumaan kaupungintaloksi. Sinne oli keskitetty ensin kauppalan sitten kaupungin eri puolilla toiminutta hallintoa. Talossa on käytetty mielenkiintoisia ja hyviä materiaaleja; julkisivujen elementeissä Juutinrauman merenpohjakiviä, ikkunapuitteet tehtiin tammesta ja rakennuksen pääsisäänkäyntikerroksen ulkoseinät tehtiin lähes kokonaan lasista. Sisätiloissa on hieno aula valokatteineen. Myös ilmavaihtojärjestelmä oli aikanaan edistyksellinen. Kaupungintalo rakennettiin liian ahtaaseen paikkaan muiden virastotalojen ja parkkipaikan ympäröimäksi. Se ei ole koskaan saanut sellaista tilallista asemaa, joka olisi kaupungintalolla pitänyt olla alusta alkaen. Monissa kaupungeissa kaupungintalo sijaitsee puistomaisten viheralueiden ympäröimänä.
Espoon kaupunginhallitus hyväksyi 29.3.2010 ehdotuksen kaupungintalon ja virastokeskuksen kehittämisperiaatteista. Päätös sisältää kaupungintalon purkamisen. Päätöksen mukaan virastoaluetta kehitetään siten, että nykyinen vuonna 1971 rakennettu kaupungintalo puretaan, valtuustotaloa laajennetaan siten, että kaupunginhallitus saa kokoustilat ja valtuustotalon nimi muutetaan kaupungintaloksi. Vuosina 1933 ja 1945 rakennettu kunnantalo, myöhemmin kauppalantalo, otetaan kaupungin johdon käyttöön. Vuonna 2008 kaupungintalossa todettiin huono sisäilma ja työntekijät siirtyivät muualle.
Espoon kaupungintalon purkaminen ei ole vieläkään toteutunut. Kaupungintalon kohtalo on herättänyt tunteita puolesta ja vastaan. Sitä on myös virheellisesti pidetty puolalaisten arkkitehtien suunnittelemana, vaikka suunnittelijoina oli kuten edellä on mainittu kuuluisa suomalainen arkkitehtitoimisto. Kaupungintalon säilyttämisen puolesta on annettu lausuntoja ja tehty valituksia eri tahoilta. Kaupungintaloa pidetään Virastokeskuksen kehittämisen esteenä. Alueelle on suunnitteilla Espoolaistentalo, johon tulisi työskentelytilat kaupungin hallintoelimille, valtuustosali, toimistotiloja ja kokoustiloja, tiloja asukastoimintaan, palvelutori sekä asiakaspalvelu. Talo olisi valmis ja käytössä vasta 2028.
Lähteet:
- Kauppalanhallituksen ja -valtuuston pöytäkirjat 1965-1968, toimistotalotoimikunnan muistiot 1968.
- Pertti Maisala: Espoo – oma lukunsa, Kaupunkisuunnittelun, kaupunkirakentamisen ja kaavoitushallinnon kehitys vuoteen 2000.
- Keski-Espoo 45 vuotta osana kaupunkia, 1970-luvulta nykypäivään, artikkeli Seppo Holste, Keski-Espoon rakennuskannasta, Keuruu 2017. Kuva, Kaupungintalo 1972, Valokuvaamo Studio B. Müller. Espoon kaupunginmuseo (EKM).