Päiväkirjaa vuodelta 1972

Tytti Hopsu

1.1.1972

NO NYT ON SITTE UUS VUOSI ALKANU

AURINKOINEN KAUNIS ILMA. VIIME YÖNÄ KÄYTIIN MAXISSA JA JUOSTIIN VIHAISIA BUSSIKUSKEJA PAKOON JA PIIRITETTIIN POLLARIAUTO. MUTTA SE ON NYT OHI JA OVER.

TAIVAS ON KUIN KESÄLLÄ. SININEN JA VALKOISET PILVET VAIN PURJEHTIVAT ETEENPÄIN. KAUHUKSEEN HUOMAA ETTÄ KOULU ALKAA JO YLIHUOMENNA JA EI OO TULLU LUETTUA MITÄÄN MITÄ OIS PITÄNY LUKEA. MUTTA NYT ON ONNEKS VASTA LAUANTAI.

8.1.72 maanantaina

Mä oon muuten liittyny myös Blueskerhoon ellen mä oo sitä jo aikasemmin ilmottanu. Ja Intro ei enää tuu meiän postiluukusta sisään. Mä toivon et blueskerho tarjois joitain mahdollisuuksia mukavaan toimintaan musiikin alalla.

10.3

Mä oon tosi ilonen ku mä nään päivittäin bussissa, kaduilla ja koulussa ihmisiä jotka sanoo moi ja vaihdetaan lyhyet tai pitkät puheenvuorot. Mä haluisin tehdä niin paljon onnea ja rakkautta ympärille et mä tajuisin sit joskus jotain ja hyväksyisin sen.

Lauantai 11.03.72

Eka mä tein koko aamupäivän hyödyllistä hommaa eli nukuin yhteentoista asti. Sit äiti tuli kovalla äänellä herättään ja alko siivoaminen. Se loppu kolmen aikaan jollon mä aloin tehdä erilaisia juomia perheelle. Nimittäin äidin kaapista mä vihdoin ja viimein hokasin pinollisen vanhoja Kotiliesiä ja niissoli mitä ihanimpia erilaisia niksejä ja ideoita. Sit puol kuuteen asti mä tein vuorotellen niit juomia, vuoroin nauhotin mankkaan ja vuoroin tiskasin.

Maanantai 13.3.72

Eilen oli se Karakallion Pallon ja Kara-Karhujen yhteinen päivä karakalliolaisille. Kymmeneltä aamulla alko Kapan järkkäämät luistelukilpailut, jotka kesti kahteentoista asti. Heti kun oltiin saatu vaan pystyyn niin me alettiin myymään makkaroita ja lettuja, jotka makso 30 penniä kappale. Kaksi karkaa paisto lättyjä aamu yhdestätoista ilta kuuteen.

Samalla oli siin lähellä pystytetty 2 meiän sotilastelttaa ja toisessa oli lämmityksenä hehkuva kamina, joka kanssa hehku. Siellä istuttiin pitkällä penkillä tai puukapulan päällä ja sulosesti lämpeni.

Nuorisotalossa Kapan naiset hoiti kahvi-pulla-karkki- ym. puolta (pullat oli leiponu Karakarhujen äidit). Musiikkia oli melkeen koko päivä. Stereovehkeistä ja kaiuttimista ja levyistä huolehti meiän oma karka kopissaan.

Jossain vaiheessa oli Kapan johtokunnan ja Karkan vanhempien välinen matsi. Huopatossuilla ja mailoilla. Yhden karkan äiti oli molari. Yhden karkan isä kehitti sympaattisen mahalaskutorjunnan ja sai osakseen ansaitut naurut. Peli päätty 5–2 Kapan voittoon. Katsojia oli paljon. Sen jälkeen oli viel pikkupoikien lätkä Tapiolaa vastaan ja isompien Grankullaa vastaan. Jälkimmäisessä pelissä yks Grankullalainen sai otsansa halki ja verta tuli.

Illalla seitsemältä alko Karkan järjestämät rusettiluistelut. Pojilla vaaleensiniset sydämet ja tytöillä vaaleenpunaset. Tytöt oli paljon aktiivisempia kuin pojat, mutta parejakin ilmottautu arvontaan melkosesti. Yhdeksältä piti lopettaa.

Oli kyl niin söpön näköstä, ku niit pareja löyty. Ne tuli sit kertoon heti meille ja oli onnellisen näkösiä.

Koko päivä oltiin ulkona ja must oli ainakin kivaa koko touhu. Mä yritin hyöriä jokapaikassa ja kumminkaan mä en ennättäny kaikkialle. Kaikki oli välittömän ilosia ja mukana tekemässä kivaa tunnelmaa. Näki paljon tuttuja ja posket oli punaset.

LAUANTAI 25.3.72

Mä olin American Folk Blues -Festival konsertissa Finlandia-talolla. LOISTAVAA… Esiintyjäkaartissa oli T-Bone Walker + orkesteri. Ne esiinty aluks ja musiikki alko virrata veressä. Sitten tuli pianisti-laulaja Memphis Slim, joka vallotti boogie-woogie tyylillään. Hän oli muuten kooltaan mielettömän iso. Sitten tuli Robert Pete Williams ja sit Big Joe Williams, joka isolla vatsallaan ja horjuvalla tyylillään hattu päässä tuntu heti alussa loistavalta. Ja hän esiinty ehkä kauimmin. Soitti kitaraansa ja esitti lyhyehköjä blueseja. Aploodit seuras aploodien jälkeen. Tunnelma kohos edelleen. Ja Big Joe Williamsin esitys oli siihen asti parhain.

Sitten tuli 10 minuutin väliaika ja sen jälkeen tuli Big Mama Thorton. Heti alusta alkaen elehtien lavalla hän loi tosi svengaavan äiti-tyylin. Mama laulo sit puol yhteentoista asti. Tuli rajua ja tunnelmallista. Hän oli tosi rakastettava olento ja sai monta kertaa yleisön itsestään taputtamaan. Lopuksi Mama kuulutti esiintyjät lavalle paitsi ei T-Bone Walkeria ja laulo samalla. Aivan viimeiseksi Mama laulo vähän Down by the Riversidea ja Jesus-laulua ja sano sit, et I hope you all understand this ja että Jeesus pitää huolen. Sit Mama näytti peace-merkkiä ja kaunis Aamen soi lopuks koko sydämestä. Oli tosi hiljasta ja must tuntu, et kaikki siel salissa olevat tajus sen. Ja Mama syleili ja sanoi kiitos ja hyvää yötä ja poistui.

Tosi raikuvat aploodit sai Big Mama Thorton. Kansa alko sit vetäytyyn pois ja niin mekin. Mulloli silmät kyynelissä, must se oli tosiaan niin vaikuttava pyyntö kaikille meille ihmisille.

Tarttee viel sanoa, et selvästi huomaa jengin pukeutumisesta ja ulkonäöstä, et oli blues-konsertissa eikä jossain hiivatin pop-konsertissa. Kaikki NÄYTTI niin rakastettavilta ja vähitellen aula tyhjeni. EI HEVILLÄ UNOHDU, SANO.

Perjantaina 31.03.72

Mä kuuntelen Bob Dylania ja äiti meni pääsiäiskirkkoon Karakappeliin. Sataa lunta paljon suuria lumihiutalemöhkäleitä.

Harvoin mullon aikaa istua näin ja vaan löhötä. Kuunnella mitä Dylanilla on sanottavanaan. Muuten, toivottavasti ens kesänäkin on Turun Rock Festivaalit. Koko vuoden ajan on niistä käyty keskusteluja ja väittelyjä ylemmissä tahoissa. Mä kannattaisin sitä, ettei yritetä joka puolella maan rajojen ulkopuolella mainostaa niitä, vaan et suomalaisnuorilla olis mahdollisuuksia enemmän nauttia kesästä, musiikista, rauhasta ja rakkaudesta, kuin et taas paljastuis uusia huumausaineliigoja, jotka yrittää saada kaikki mukaan ja Suomesta ei tulis yhtä ketjun osaa.  Mä kyl luulen, et se on jo nyt.

Maanantaina, toisena pääsiäissunnuntaina

Lauantaina äiti sai siivousvimman ja me siivottiin.

Mä luen just yhtä kirjaa, Ulkopuolella leirin. Se on antanu paljon ajattelemisen aihetta ja yhä enemmän mä ajattelen kaverisuhteita.

Perjantaina 7.4.72 illalla myöhään

Tällä viikolla on ollu hoppua. Maanantainen leffa oli pettymys, ei paljoa huumoria ja kommunismia ja kommunismia. 6 mk! Päätettiin olla menemättä minnekään leffaan kysymättä kavereilta.

Nyt mä oon alottanu kutoon mustaa puseroa. Lanka on siit maxivillatakista, jota mä en käyttäny kuin pari kolme kertaa. Siit tulee samanlainen kuin se mun harmaa–viininpunanen pusero, mut paria numeroa isompi, kun se on kainaloista niin tiukka.

Sunnuntaina 9.4.72

Päätettiin mennä kattoon Viherlaakson Yhteiskoulun bileitä. Siel oli kaks discjockeyta ja musiikki oli tavallista parempaa. Monis muis tasoltaan paremmissa kouluissa on ollu aivan mitättömiä bailuja. Oikeestaan oli kiva käydä siellä ja järjestys oli must ihmeteltävän hyvä.

Lauantaina 15.4

On mielettömän lämmin ja on tosi kevät haju jo. Jotkut kulkee jo T-paidassa.

Nyt on jo ilta. Meillon telkkari rikki täysin ja radiosta ei kuulu mitään (patterit). Mä kuuntelen Carole Kingin lauluja ja juon kaakaota korppujen kanssa keittiön pöydällä.

Maanantaina 24.4

Mä löysin mun ekan pienen kevät-leskenlehden. Ulkona oli kylmä tuuli ja sato lunta, mut sit ku mä laitoin sen kastettuun paprunenäliinaan, niin se alko heräämään ja lämpeneen. Tunnin loputtua se oli auennu ihan kokonaan! Se on nytki tässä mun vierelläni. Mä ostin uudet tussit ku ne vanhat kulu niin nopsaa loppuun. Ja päiväkirjaan on tylsä kirjottaa aina samalla värillä.

Perjantaina 28.4.

Mä tosiaan kuohahdin sisälläni, ku mä just totesin, et mun veli on nauhottanu Bob Dylanin puoltuntisen päälle typerää jumputtavaa purukumimusaa, joka on muuten viel aivan surkeesti äänitetty! Must se on hirveintä et voi nauhotukselle tapahtua. Bobin laulelmat ovat hävinneet.

Me äidin kans ollaan pesty pyykkiä ja imuroitu.

Mä en tainnu viel eilen kirjottaa, et mun vanhemmat oli ehdottanu mun veljelle, että mä lähtisin sen kanssa sille euroopankiertolenkille. Ku nyhän on se juhlavuosi ja pääsee 275 markalla kiertään junissa niin paljon kuin haluu. Siin se olis jotain, WAU. Makuupussit mukaan ja kamera ja paljon filmiä! Must se ois tosiaan fantastista!

Lauantaina 29.4

Alustava suunnitelma oli lähteä kotiseutumuseoon. Mutta yhdestä prosyyristä luimme, et se on auki 1.5–30.9, ja kaks päivää aukenemiseen! Et otti aivoon. No sit me ajateltiin käydä vaan Bembölen kahvituvalla, mut sit seki lopahti. Joku ehdotti, et mentäs vaan Espoo-joelle. No, sit me ajateltiin sitä. Mut sit me ajateltiin, et mitäs jos mentäs vaan Viherlaakson kirjastoon. Jeh, sinne me mennään (mistäköhän syystä?). No, me lähdettiin matkaan.

Ku sit tultiin kirjastonoven taakse, luki siinä, et se aukee vasta kymmeneltä. Meil oli puol tuntia odottamisaikaa. No, me mentiin Viherlaakson baariin ja ostettiin jäätelöjä. Mä oon muuten vielki auki yhdelle 50 p.

Kymmeneltä avattiin ovet ja me suunnistettiin kukin omille teille siellä pienenlaisessa kirjastossa. Mä löysin kuin löysinkin runohyllyn ja Bertolt Brechtin ja R. Hartzellin runot. Niit mä sit lueskelin.

Sit mentiin meille simalle ja me jutskattiin ja juotiin ja syötiin vaniljapuikkoja. 4 ihmistä ja kaks litraa simaa.

Katottiin yks amerikkalainen leffa, Kahle. Mä laitoin muuten mun kevättakin likoon veteen, pitäs laittaa se huomenillalla päälle. Mä oon varma, et se ennättää kuivua.

Sunnuntai 30.4.

Huh, mä heräsin yhdeltä päivällä. Mun piti lukee! Sit mä nopeesti pesin ja laitoin kuivaan partsille sen mun kevättakin, ku mun pitäs laittaa se noin tunnin kuluttua päälle. Sillon alkaa se vappurieha Kappelissa.

Aurinko paistaa! Mut äsken ku mä katsoin pihalle, niin hiekkalaatikossa ja keinujen luona on muksuja, mut kellään ei oo ilmapalloja.

Maanantai 1.5 aamulla kello 11.

Heh, vappuaatto on ohi! Kolmen aikaan me mä otin eilen sen rotsin sit parvekkeelta. Se oli viel aivan kostee, mut mä aloin sinnikkäästi silitteleen sitä.

Meiän kans lähti sit illalla puol kahentoista aikaan muitakin Havis-Amandalle. Me tultiin vähän liian myöhään tai miten sen nyt ottaa, viis vaille tasan. Viereen me ei millään päästy. Siin oli tosi fantastiset tungokset. Mut kyl mä ainakin näin, kun hattu (Ylioppilaslakki) laitettiin Amandan päähän ja me huudettiin sillon hirveesti OOOOOH.

Kun sit ihmiset alko lähteen, oli tungos kymmenen kertaa voimakkaampi ja suloisempi. Me ostettiin kiskasta Asterix-purkkaa ja käveltiin linja-autoasemalle. Edellinen bussi oli lähteny 15 min sitten ja seuraava lähtee 50 min. kuluttua eli puol kahdelta. Me mentiin Simonaukiolle, istuttiin aidalle ja juteltiin loppuaika.

Jeh, oli lämmin tuuli ja oli lämmin ilta. ”Hauskaa vappua”

Tiistaina 2.5

Tänään on ollu aivan lämpöstä ja ihmiset kulkee jo aivan vähissä vaatteissa.

Keskiviikkona 3.5.

Puh, helle jatkuu. Tulee viel takuulla kesä. Sit voi kävellä paljain jaloin hiekassa…

Lauantai 6.5.72

Mä keräilin äsken kaverille laulujen sanoja. Noi vanhat iskelmät on mielettömän söpöjä. Nyt on taivas sininen ja valkoinen ja tuulee. Siivoushommat taas käynnissä.

jatkoa klo n. 23

Nyt illalla me mentiin Lepuskiin kattoon filmejä. Keitettiin kahvia, katseltiin valokuvia ja juteltiin. James Tayloria ja Donovania soi koko ajan.

Tiistaina 9.5.72 ilta

Oli tavallista voimakkaampi tuuli ja käsiä viiletti hieman illalla. Mä söin yhden Lollipopsin.

KESKIVIIKKOILTA 17.5.1972

Sunnuntaina illalla kuudelta alko Karakappelissa poliittinen tentti, mut ainoastaan SMP, KePU, SKDL ja SDP oli lähettäny edustajansa.

Tänään seitsemältä oli Karakappelissa ”jeesushippejä”. Yks tyttö ja kolme poikaa. Ne laulo ja jokainen kerto oman elämäntarinansa. Me vähän hymyiltiin, mut silti mä kunnioitan niit, koska ne puhu omasta uskomuksestaan ja oli onnellisia.

Torstaina 18.5.1972 ilta

Mä olin muuten tänään ekaa kertaa pelkällä villatakilla ulkona. Oli pyörivä tuuli, mut villatakki lämmitti.

Sunnuntaina 21.5.72

Mä muuten tein sellasen vyöpussin. Siinon kolme kukkasta nahasta, joisson kirjaimet P = peace, L = Love ja F = flowers. Sit mä kuuntelin Nuorten sävellahjan.

Tytöt tuli meille eilen illalla. Me alettiin aluks katsoon Naapurilähiöö, mut siit ei tullu mitään. Telkkaris tuli sit kotimainen leffa, ku Pekka Puupää oli pääosassa, ”Lännen Lokarin veli”. Naurettiin monet naurut. Se loppu yhdeksältä ja sit me hyökättiin keittiöön. Tehtiin puolihampurilaisia ja keskustelun aiheena jokaisen viat vuorotellen. Se nyt oli enemmän humoristinen. Mitkä naurut.

Puol kymmeneltä alko sit Timo T.A. Mikkosen show. Kaikkia meitä ärsyttää se tyyppi ja meilloli tosi hauskaa koko se kakstuntinen, minkä se kesti. Me syötiin suklaata murheeseen ja naurettiin kyyneleet silmissä. Paras kohta tai kaks oli ku ruotsalainen Robban soitti kitarallaan ja pianolla kaks improvisoituu kappaletta. Ne oli ne herkimmät, tosi hauraan herkät hetket. Toinen herkkä esiintyjä oli Anki. Se oli hirveen söpön näkönen ja laulo 3 tosisöpöä laulelmaa.

Sen jälkeen kaikki noi sit lähti. Ne pyys mua mukaan kalastaan nyt tänä aamuna, mut mä päätin onneks olla lähtemättä. Mä päätin alkaa lukeen klo 12.00.

Ny mä kuuntelen Carole Kingin lauluja ja löhöön yöpaidassa sängyllä. Ikkunan takana koivuissa on jo vaaleanvihreät selvät pienet lehdet. On niin söpön näköstä, kun kaikkialla jo viheriöi ja keltaset leskenlehdet ja voikukat ja mä näin jo rentukoita yhden puron vierellä, kevät, ja tuntuu aivan siltä. You’ve got to get up every morning. Mun yskä on jo paranemassa. Nyt ei paista aurinko. Mut ikkunaverhot on vedetty edestä pois. Toinen lehti taas pitkään aikaan tuli postiluukusta. Onneks sanomalehtilakko loppu. Nixon vaimoineen matkustaa Neuvostoliittoon. Rauhallista.

KESÄ

22.6.72

Me lähdettiin maalle. Maxin kautta kylki.

23.6.1972

Niinku yleensä kundit maalta, ne on rehellisempiä ja reilumpia tai avomielisempiä kuin tääl kundit. Noil kundeil on erikoinen tapa tervehtiä. Ne sanoo kädestä hei ja moi. Puristaa kunnolla, lämmöllä. Mä taidan tosiaan pahotella sitä et mä asun täällä [Karakalliossa].

26.6.72 maanantai

Hups, kello on jo liikaa, ku pitää korjata vielä vaatteita ja pestä niit ja ommella haalareihin kukkasia ja nauhottaa puoli tuntia Moody Bluesia ja kerrata seuratapoja. (!)

27.6.72

Tänään on ollu mielettömän lämmintä, ku ei vaan tarttis pitää sukkia jalassa ja sais mennä löhöön rantsulle ja uimaan ja leikkiin ulkona.

Mä herkuttelin tänään. Mä ostin jätskipakkauksen ja jogurttia ja sämpylöitä ja appelsiineja. Ku kerran on kesä ja nuori. Mä oon ny partsilla simmareissa ja aurinko polttaa. Musaa tulee radiosta. Pikkulapset on pihalla ihan vähissä vaatteissa ja niillon hauskaa. Oispa Suomen kesä pitempi!

28.6.72

Duunissa oli taas mielettömän lämmintä, hikoili koko päivän. Tänään mä uitin jalkojani siin lasten kahluualtaassa. Ihanalta tosiaan tuntu.

28.6.72

Onhan mustki toisaalta (taas vaihteeks) kivaa olla yksin himassa ja kuunnella musiikkia. Tänään mä muuten nauhotin James Tayloria puol tuntia.

Eilen illalla meil oli kiva ilta, me poljettiin lämpösessä kesätuulessa auringon laskiessa prätkäpoikien baariin, sinne Kehäpirttiin tai -tupaan.

29.6.72

Tänäänkin tuli oikee helle vaik aamulla näytti niin sateiselta.

Bobby Goldsboro laulaa, herkästi. On turvallinen tunne. Ku äsken tuli fillarilla Turuntietä yksin [Espoon keskuksesta], oli vähän kenkkua, mut ihme kyllä kunto kesti ja matka taittu 25–30:ssä minuutissa. Ku mä menin, meni n. 50 min. Unipisarat alkaa jo hyppeleen silmäripsien välistä.

Tiistai 4.7.72 duunissa klo 9.15

Serkun kans eilen juteltiin suomalaisesta miehestä. Serkku kerto oman rakkauskäyränsä ja siin sitten lämmöllä parjattiin suomalaista miestä. Kun se ei voi itkeä, kun se ei voi pyytää anteeksi kuin kiven takaa, kun se ei voi näyttää sitä et se pitää jostakin tytöstä, kun kestää niin kauan, ennen ku se rakastuu ehdoitta, mutta sit se ei ikinä unohda jos se pettyy sen jälkeen. Ja ku se ei voi julkisella paikalla edes pitää tyttönsä kädestä kiinni, alussa ainakaan.

5.7.72 klo 23

Tää päivä meni duunissa aika nopee ku mä luin Steinbeckin Vihan hedelmiä väliajat. Iltapäivällä oli kova ukonilma.

Illalla me mentiin baariin huonoille ja kalleille hampurilaisille, pelattiin viel tennistä ja syötiin viel hampurilaiset Kartsin nakkikiskalla.

Mä söin tän kesän ekat metsämansikat!

6.7.72

Tänään on tullu käytyä Maxissa, jos me oltiin puoltoista tuntia. Nyt on puheilla semmonen et jos me lähdettäs kolmistaan Eurooppaan. Saa nähdä, mullon hirvee hinku!

7.7.72 PERJANTAI

Kyl me lähdetään kolmestaan Eurooppaan. Ens viikolla pitää pitää palaveri koko hommasta. Huomenna mä meen stadiin ja meen myös passikuvaan jos on aikaa.

9.7.72 sunnuntai-ilta

Eilen mä olin stadissa 3 tuntia ja ostin farkkukankaan + kolttukankaan + valkosen T-paidan + sinisiä helmiä. Yhteensä 35 mk.

Illalla oltiin sit himassa vaan ja juotiin teetä partsilla. Vietettiin oikeen koti-iltaa. Tänään on ollu aurinkoista. Mä oon vaan ommellu kukkasia haalareihin ja omiin farkkuihin.

Maanantai 17.7.72

Mä nukuin partsilla ja mun oli tultava sielt veke ku alko paleleen kummasti.

Torstaina 20.7.72

Täällon taas mielettömän hiostavaa! Iltapäiväks pitäs vielä mennä stadiin ostaan Europe-liput ymv.

Mä hain pankista ruokkiksella 300 mk. Ei sinne jääny ku vaivaset 180 mk. Mitenkähän selviän ruokarahoista matkalla?

Mä oon viel duunissa 7 päivää. Hirvee, mulha on ne farkut ja se mekko tekemättä! En mä enää kyl minnekään maalle voi mennä. Ku pääsis suihkuun ennenku lähtee stadiin! Tai sais juoda kylmää Cokista napansa täyteen ja sit käydä simmaamassa! ”Usko, toivo ja rakkaus, eikö niin?”

Torstaina 27.7.72 klo 19.30 himassa

Yli viikko sitten, viime viikon torstaina, mentiin suoraan stadiin ja tonne Ylioppilaspalveluun. Sielt sit perjantaina mä sain käteeni Eurooppamatkan kartan ja kortin. Perjantai 21.7.72 oli se päivä ku mä sain elämäni I passin. Se oli onnellinen tunne, kun sen ison sinikantisen passin aukas nimismieheltä tullessa. Sielt kuvasta möllistelin ja suu meni hymyyn. Umpeen se menee -77.

Lauantai 22.7. koitti ja mä tein koko lauantaipäivän kavereille kukkasia housun + takin lahkeisiin ja taskuihin.

Mä sit päätin lähteä jortsuihin. 20.25 junalla porhalsin Björkhageniin. Ihme, et mä sain itsestäni niin paljon irti. Siel lavalla remus Remu Aaltonen & sen Hurricanes.

Yks ällöttävä juttu tapahtu sit ihan lopuks. Oli tokavika kappale ja 3 ”pikkasta” kundia tuli taas mittelöimään. Yks otti mut pihtisormiensa väliin ja halus jorata. Mä päpätin sille ja sit ku se päästi irti, se heitti (työnsi) mut toiselle kundille joka samas anto pusun poskelle. Se sano sitä isobroidikseen. Se sit vuorostaan tarttu kiinni ja nosti mut 2 kertaa ilmaan. Mä seisoa tökötin ja sanoin et mä en oo sen tyttö ja sit onneks se lähti.

Must tosiaan tuntuu et siel käy ”ylijäämäjengiä”; surkeeta jengiä niinku yllämainitut kuvaukset. Mut sit tulomatkalla siin bussissa oli vanhempaa joukkoa, 17–19-vuotiaita, niin ne oli ihan OK ja jutteli eikä tarttunu kiinni. Jos nyt siel viel joku käy kiinni niin mä paasaan sille kyl naisenkin oikeuksista ja arvonantamisesta – takuulla!

Ne vanhemmat on sitä ”parempaa” kastia. Niiden kans voi olla viel nastaa. Ainoot mielenkiintoset henkilöt ehkä oli bussissa. Yks seisova kundi, joka näytti kivalta ja sit sen kaveri, jolla oli söpö kimma, ja sen broidi joka tuli edellisellä bussilla. Karakallioon jäi vain ne broidit ja niiden vanavedessä (edellä) mä tulin turvallisesti. Ne kyl jutskas. Ne asu siin ykkösessä. Se vanhempi sano sen nuoremman pälpätyksen päälle hei-hei mulle, ja must se oli kivasti.

Eilen illalla 26.7. oli Espoon museossa Markku Innon + ex-kyykän kokeellinen runon ja jazzin ilta. Juuso [Linkola] oli siellä ja muita ulkonäöltä tuttuja. Sade keskeytti homman ulkosalla ja kamat siirrettiin tallin ylisille. Jazzi oli hyvää, mut runot + välipuhelut kommunistien propagandaa. Otti aivoon et oli tullu päälle vihreet vaatteet. Ja punavillatakki. Olis ollu enemmän vaan tavallisia ihmisiä ja enemmän musiikkia. Yks nainen oli oikee Vietnam-intoilija. Seku istu mun vieressä ja silki oli vihreet vaatteet. Mun toisella puolella istu 3 saksalaista miestä.

Nyt Paul Simon soi. Tänään 27.7. mä muuten kävin vaihtamassa duunista suoraan 800 mk American Express Sveitsin frangin matkashekeiksi Lähderannan PYP:issä. Nyt shekeissä (14 kpl) lukee mun signature ja vaan mä voin vaihtaa ne pankeissa. Enää muute 5 yötä, niin sitten me lähdetään. Kerrassaan fanaattista, paitsi sen osalta, et mä en oo tehny niit farkkuja ja sitä mekkoa valmiiks.

Nyt on se maanantai, 31.7.72

Mä heräsin eilen aamulla aurinkoon puol yhdentoista aikaan. Koko päivän mä sit yritin duunata mekkoa. Mut ei tullu mitään niiden hihojen kanssa. Ne ei sit millään tullu hyväks. Äidin kans laitettiin illalla yhdessä hihat, ja kaula-aukko. Mun piti purkaa se, mut nyt se on hyvän näkönen. Nyt on enää kaula-aukon ompelu, rypytyskohta ja helma + saumavarojen hapsupäät. Sit se onkin valmis ja voi pakata sen päälle!

Kello on nyt puol yks. Mä kävin KOPissa vaihtamassa matkašhekin ruotsin ja tanskan kruunuiks ja Saksan markoiksi. Hätävaraa.

Muston IHANAA lähteä! Sitei pysty edes ajatteleen et millasta niis maissa on mut mä toivon et meille tulis ilonen ja kiva reissu. Ettei tultais kyynelissä pois. Mut kaikkein mielenkiintosin matkustustapa ois must lähtee jonkun kundin kans kesän alusta joko liftillä tai autolla reissaan päämäärättömästi. Siin ois jotain. Mut turvana pitäs olla suuri pankkitili tai shekit. Eläminen maksaa rutosti!

KESÄN JÄLKEEN

Maanantaina 21.8.1972

Koulu alko sit tänään. Sato vettä ja ukkonenkin kävi ja me oltiin sisällä.

22.8.972

Nyt oli sit toinen päivä lukiolaisena. Tuli Englannista kortti ja kauan odotettu Blues News.

Keskiviikko 23.8.1972

Viimesellä tunnilla oli silmät sammua. Eilen me oltiin kolmistaan ensin Espan lavalla kuuntelemassa Oulunkylän Yhteiskoulun big bandia, ku ne soitti jazzia. Se oli tunnin konsertti ja yhdeksäks me käveltiin tonne Pirttiin kattoon Bangladesh-konserttia. Se oli kyl katsomisen arvonen tai kuuntelemisen arvonen. I osassa esiinty Ravi Shankar avustajineen ja II osassa mm. George Harrison, Eric Clapton, Bob Dylan, Leon Russell, Billy Preston ja Ringo Starr.

Lauantai

Ostinpa tänään farkut, kunnon vanhat väriä päästävät. Sato taas kuuron tavoin paljon pisaroita.

Sunnuntai-iltana 27.8.72

Eilen illalla istuin sohvalla kutomassa villapuseroa ja kuuntelin levyjä.

Tiistai-iltana 29.8.1972

Niin ne päivät kuluu. Mäki tarttisin 50 penniä, koska se 50-penniä, joka on mun kukkarossa, on isin. Nyt mä oon eilen illasta lähtien ”koristellu” anorakkia ja ommellu Köpiksestä ostetut merkit vaatteisiin (Work for peace & This is the first day of the rest of your life).

Vihje: Hyvä kirja – Markku Lahtela/Sinapinsiemen. Miehestä, naisesta ja lapsesta.

Keskiviikkona 30.8.72

Illalla oltiin enste Espan lavalla Jussi & The Boysin konsertissa ja sen jälkeen jazzkonsertissa. Esiintyjät Sonny Rollins, Heikki & Pekka Sarmanto, Eero Koivistoinen, Paakkunainen, Mike Koskinen, Esko Rusina Rosnell, joku jenkkiläinen rumpali, Pekka Pöyry ja Juhani Aaltonen. Oli kiva olla, vaikka Rollins soittikin vain 3 kappaletta. Keskimmäinen (St. Thomas) niistä svengas. Yhteensä 3 tuntia.

Sunnuntai 3.9.72

SUOMI VOITTI 10 000 KULTAA JA SAMALLA UUSI ME! L. VIREN SE NÄYTTI KYNTENSÄ JA ISI POMPPI VIISI KERTAA ILMAAN!

Tiistai 5.9.72

Tää on nyt kaunista syksyn alkua ja ulkona tuoksuu kyl aivan syksylle. Siel on pirteä ilma mut nytki paistaa aurinko. Vähän jo tarttee ajatella mitä lämpimää pukee ylleen. Fillaril ei kestä ajaa ilman käsineitä.

Tuli luettua äsken Pentti Saarikosken Onnen aika. Mä löysin pari hyvää kohtaa.

Ulkona puhaltaa aika tuuli, sellanen, et hiukset kierähtää nurinpäin ja naapurin tädin takki hulmuaa selässä.

Lauantai 9.9.72

Noi mäntyjen havunneulaset niin ihanasti kimaltelee auringon syysvalossa, huoneen pikkunen ikkuna on auki ja on kuin ihana taulu. Raikas, ihmeen lämmin syyskuinen päivä. Kuuluu kaukaa matonhakkausta. Tulee kevyttä musiikkia jota on helppo kuunnella.

Maanantai 11.9.72

Hyvää svingiä tulee ruotsin radiosta, tullu jo puol tuntia. Mä olin T-paidassa vaan, ulkona on oikee kesälämmin päivä. Taitaa olla harvinaista näin syksyllä.

Eilen muuten Lasse Viren voitti II kultamitalinsa 5000:lla ja Pekka Vasala kultaa 1500:lla puolen tunnin sisällä!!! Vau, koko meiän perhe pomppi ilmaan, huus ja taputti käsiään! Se oli juhlaa. Tuntuu ku melkeen itse olis osallisena siihen.

Sunnuntai-ilta kello 21 paikkeilla 17.9.72

Niin on taas viikonloppu ohi. Nyt mä istun keittiössä ja kuuntelen toiseen kertaan yhtä tunnelmallista laulelmaa Atlantan popfestivaaleilta.

Tänään mä oon vaan lukenu Undergroundia ja Kai Niemisen ja Pablo Nerudan runoja. Uus periodi alkaa huomenna, joten ei oo läksyjäkään. Päivä on kulunu rattoisasti, ei siis mitään. Ollaan oltu pitkästä aikaa koko perhe himassa sunnuntaina.

Perjantai 22.9.72

Eilen illalla mä menin kavereille ja tullessa oli vatsa naurusta kipeä. Samalla kuunneltiin Louis Armstrongin vanhaa levyä ja Newportin Jazz Festivaaleilta toista levyä.

Perjantai-ilta 0.40 23.9.72

Jepulis. Mä tulin just Stadista. Oltiin Afrodite-klubilla. Vihdoinkin. Mitään papereita ei tänään kysytty. Nähtävästi nekin on tullu siihen tulokseen, et siihen menee liian kauan aikaa.

Se on ravintola Monnet ja kalustus on tietenkin sen tyyppinen. Yleisväri ja valot oli punanen. Siel oli joku tiskijukka, mut ainoastaan yks levy on mainitsemisen arvonen: James Brown. Se on rautasta soulia, mut tääl ne ei edes soittanu sitä kokonaan. Muu musa oli tyhjänpäivästä vemputusta.

Tiistai 26.9.72

Ulkona ripottelee nyt, se oli täys yllätys. Vähitellen tulee kylmempää ja kylmempää. Ai niin mä ostin meille liput B.B.Kingin blueskonserttiin.

Lauantai 14.10

Äsken Sävellahjassa haastettiin joku onnellinen Ulla, joka oli ollu Inter-raililla ja joku tanskalainen Olof-kundi oli haastaja. Se saa sen osotteen Geneven jostain retkeilymajapaikasta tmv. Toivottavasti se Ulla vastais sille kundille. Sellasta se on.

Nyt tulee radiosta Leif Wager?!!! Kuin se sattu! Mut niinku joku sano, et aina ku matkalla tapaa uuden ihmisen, se on samalla jo hyvästijättöä… Tanska liitty EEC:hen. Nyt noi neuvottelee jostain sopimuksista idän kanssa.

Sunnuntai 15.10

Mä tein kaks uutta helmikorua ja oon tehny housujakin valmiimmiksi.

Tiistai 24.10.72

Viime tiistaina mä olin B.B.Kingin blueskonsertissa. Se oli tosiaan aivan ihana, mä tosiaan nautin koko illasta.

Sunnuntai 5.11.1972

Nyt on sitten ensimmäinen kunnollinen lumi satanu. Perjantaina alko karsee pyry ja sitä kesti iltamyöhään ja nyt on valkosta ympäri ämpäri.

Lauantaina 18.11.72

Ja ulkona on kaunis sää, eilen illalla sato lunta, nyt on pakkanen ja aurinko paistaa.

Joulukuun kahdeksas 1972 perjantai

Kaveri soitti tänään ja noi on lähdössä leffaan. Siihen Kellopeliappelsiiniin.

Joulukuun 12. tiistaina

Sukulaiset kävi sunnuntaina täällä ja kerto nähneensä valokopiot Suomen perustuslaista joka tulee voimaan vuonna 1976 vallankumouksen kautta. Ja että niin Suomesta tulee aidattu alue, jonka toimintamahdollisuudet ulospäin varsinkin ovat rajoitetut kokonaan. Noi puhu, et pitäs kysyy tolt meiän tutulta Jenkeissä, jos se hommais duunipaikan. Mua pelottaa. Miten käy kaiken sen mitä on rakennettu, yritetty rakentaa. Mä en haluu, et meiän lapset syntyy pimeään kuiluun, josta ei ikinä pääse pois, ainoastaan monien anomuskirjeiden jälkeen voidaan sen kattoluukkua raottaa ja näkee hiukkasen taivaan sineä ja auringon rakkautta. Kyllä elämä jatkuu siellä pimeässä kuilussakin, mutta onko se sen arvoista.

Maanantaina 17.12.72

Vielkään ei oo satanu lunta mut kyl sitä vielä tulee! Mä en ollu tänään koulussa, vaan puhistin kaappeja ja leivoin.

Huomenna meillon joulujuhla. Ja huomenna me mennään stadiin ostaan kitarankieliä, kattoon mielenosotusmarssia eduskuntatalolla, juomaan kahvia ja muuten pyörimään kaupungille.

Torstaina 21.12.72

Enää 3 päivää jouluun ja lunta ei oo ja sitä paitsi tän päivän säätiedotuksessa sanottiin ettei lunta tuu edes!

Nyt on syyslukukausi ohi ja viikon kuluttua alkaa kevät semmoinen. Ei oikeen silti tunnu joululta ilman takia ja on aivan rauhallinen vielä. Mullei oo enää edes rahaa ostaa mitään ja mistä mä nyt lahjoja saan perheelle. Kyl mä kai teen viel kasan kynttilöitä, mut siin se sit onkin. Ja itte sitä haluis vaik mitä! Tämmönen sitä sit aina on, mut pitäs yrittää vähän muuttua eli kasvaa.

Lauantai 23.12.72 yöllä

Koko edellinen päivä me siivottiin ja puhdistettiin. Tän päivän ohjelmaan ei oo sisältyny muuta ku kaupungissa käynti, myssyn ja kaulahuivin valmistusta.

Luokkakaveri toi mulle eilen pienen nauhalla varustetun muovipussillisen omii tehtyjä karkkeja. Se oli kans täys kiva yllätys! Kuin ihmiset voi olla niin ilosen hätkähdyttäviä, se on ihanaa!

Mun on huomenna tarkotus kiertää kaikki paikat ja viedä joulutervehdyksiä sinne sun tänne. On kiva lähteä sellaselle joulureissulle, saa nyt nähdä mitä kontista löytyy kaikille pakettiin. Lunta vaan ei oo viel yhtään, se on murheellista. Ei tunnu oikeen joululta. Mut kai sitä huomenaamulla on edes vähän ja sittehän tehdään viimeset jouluvalmistelut. Joulukorttejakin on tullu hirveesti, kuhan vaan olis muistanu lähettää itte kaikille!

Sunnuntaina jouluaattona 1972

Nyt on kello iltapäivää käymässä (16.15) ja joulukuusi seisoo vankasti paikoillaan ja kynttilät sen oksilla palaa. Mankka on lattialla ja mä kuuntelen musiikkia maanteiltä ja vihreistä metsistä.

Mä oon kohta 17 vuotta. Melkein ihanimmat elämäni vuodet on kohta ohi. Kuin mä voin olla jo niin vanha? Mua pelottaa toisinaan se et jokainen ihminen kuolee. Siit ei kukaan ihminen pelastu, se on jotain valtaisaa. Mut et nyt koska mullon mahdollisuus toimia ihmisten parissa ja yrittää tehdä ihmisiä onnelliseksi, niin mun pitäs kans tehdä niin.

Nyt on jouluaatto ohi noin puolentunnin kuluttua. Meille tuli kaks pukkia siin puol kahdeksan aikaan. Jaettiin niin runsaat lahjat, että me muksut oltiin hämmästyneitä. Mut kaikki kyllä sai tarpeellisia lahjoja ja tuli hyvä mieli. Veli tossa soitteli viel huuliharppuaan ja me muksut tsiikattiin viel yks hyvä jenkkiläinen leffa. Se oli tosi joululeffa ja söpö. Aamulla on herätys neljältä joulukirkkoon joten kohta ois kiva sammuttaa kynttilät palamasta.

Meillon oma kuusi ja kynttilät siinä ja oviaukosta valasee kuusen kynttilät. Ne kai palaa koko yön…

Sunnuntaina vuoden vikana päivänä 1972

Eilen aamulla kaveri herätti mut puol kymmeneltä ja kysy et joks meille on tullu posti. Mä olin viel aivan unenpöppörössä ja kävin katsomassa, mut mitään ei ollu viel tullu.

Mä odottelin sit et millon meille se posteljooni tulee ja sit siin kymmenen aikaan ilmesty sen ylikuormitettu fillari ja samalla hetkellä rapsahti. Ainoo mikä tuli oli YFUn kirje. Mä leikkasin sen vähän vapisevin sormin auki ja jännäsin et mitä siel lukee. HYVÄKSYTTY JIPPII. Sit mä ryntäsin taas puhelimeen ja me päätettiin mennä juhliin tätä ja tapaamispaikaksi tuli Grirrari puolen tunnin kuluttua.

Aluks piti vaan mennä limulle, mut me ostettiinkin porilaiset ja punasta ja mustaa limua. Sit me vaan innokkaina pölistiin tulevasta ja päiviteltiin jo et ku saa ottaa vaan 20 kg kamaa mukaan. Ne oli maistuvat limut! Sit me käytiin muuten vaan katsomassa kenkäkaupasta matkalaukkujen hintoja. Ja viel Paulamäellä.

Tänään on sit vuoden viimenen päivä. Niin on vuoden päivät vierineet ohi tasaisesti. Oikeestaan ei mikään karsea vuosi, kesäreissu ja muutakin kivaa on tapahtunut. On sitä iloisiakin päiviä ollu!

Mua kyl jännittää ens vuosi. Kuin sitä tullaan Jenkeissä pärjäämään ymv. Voi kun sopeutuis kunnolla ja olis kiva perhe. IHANAA!