Ann-Christin Lintula
Elettiin 1970-luvun ja Espoon kaupunkilaisuuden alkua. Oli päätetty, että jokaisella espoolaiselle tuli saada osoite ja vielä kaksikielisenä, eikä kahta samannimistä tietä tulisi olla.
Tuon päätöksen seurauksena Espooseen alkoi ilmaantua paitsi perinteistä johdettua myös mitä kummallisinta nimistöä, jossa oli melkoisesti myös käännöshirviöitä ja suoranaisia virheitäkin. Asukkailta ei juuri nimistöneuvoja kyselty. He vain havaitsivat jonakin päivänä saaneensa osoitteen, jolla ei ollut mitään tekemistä aiemman kanssa.
Joillakin sattui olemaan oikea henkilö oikeassa paikassa kuulemassa, mitä suunniteltiin, mutta yleensä ei asioihin voitu enää puuttua. Nykyisen Kaupunginkallion omakotiyhdistysväellä oli onnea. Yksi heistä sattui olemaan virassa kaupungin mittausosastolla ja kuuli ihan vahingossa, millaisiksi hänen kotiseutunsa juuri tekeillä olevaan karttaan piirretyt tiet aiottiin nimetä. Piti tulla Haudankaivajantietä ja Suntion-polkua ja muuta sen sellaista ihan hyvien entisten nimien tilalle.
Mies olkoon nimeltään P. ilmoitti tietonsa yhdistyksen johtokunnan muutamalle naapurissa asuvalle henkilölle. Puheenjohtaja L., sihteeri E. ja johtokunnan jäsenet EE ja B. kutsuivat jo samaksi illaksi hätäkokouksen koolle tavoitteena nimetä alueen tiet ja varustaa ne kilvillä ennen kuin karttoihin ehdittäisiin tekstata jotain kummallista. Samalla piti valvoa, ettei alueelle ilmaantuisi jo muualla olevia nimiä. Siinä oli B:n työpaikaltaan postista tuoma nimistöluettelo.
Nimeäminen aloitettiin toteamalla, että alue tunnetaan Saunamäkenä. Espoon asemalta Finnooseen päin olevan ensimmäisen mäen päällä oli näet talo, jonka porttiin sana Saunamäki oli taiteiltu kissaakin isommilla kirjaimilla. Paikalla oli autopysäkki, ja siitä johti tie koko alueelle (nyt siinä on Finnoontien eli nykyisen Espoonväylän ylittävä kevyen liikenteen silta ja Saunamäenkuja eli sekin on muuttunut Honkakujaksi). Päätie nimettiin Saunamäentieksi. Sittemmin sen yhtymäkohta Finnoontielle on muutettu mäen alle.
Koska itse saunan jälkeen ovat asiassa tärkeimmät kiuas ja lauteet, nimettiin seuraavaksi ”isoimmat” tiet niiden mukaan. Sitten olivat vuorossa muut sauna-aiheet. Jokainen paikalle saapunut omakotiasukas hieroi älynystyröitään ja nimiä kertyi P:n tuomalle karttapohjalle illan ja alkuyön kuluessa niin, että loppujen lopuksi oli enää yksi pieni tie nimeämättä. Joku muisti silloin, että ennen vanhaan saunassa saattoi olla vain pieni tuikku.
Kun täysin suomen- ja ruotsinkielinen B. oli jo ruotsintamassa juuri saatua nimistöä, joku muisti, että erästä tietä ei voi nimetä Vihtatieksi, koska sen varrella asuva hieman erikoinen rouva voi siitä suuttua. Nimi näet saattaisi tuoda mieleen vanhan vihtahousun. Ongelma selvisi sillä, että ”kauniimman” nimen tielleen saanut ehdotti vaihtoa.
Jäljellä oli enää pari pientä pulmaa. Nimet oli saatava salakuljetetuksi kartalle ja merkityksi maastoon, jotteivat nimeäjät ja virkamiehet enää viitsisi ryhtyä vaatimaan uusia tienviittoja. Ratkaisu oli yksinkertainen. P. otti nimetyillä teillä varustetun kartan virastoonsa, ja siellä se piirrettiin puhtaaksi mutisematta. Nimet täyttivät vaatimukset. Ei koko pääkaupunkiseudulla ollut posti-B:n tuoman luettelon mukaan yhtään samanlaista. Muuan läsnäolijoista omasi suhteita tienviittojen tekijöihin. Hän otti urakakseen hankkia uusien nimien mukaiset viitat, jollaiset samalla tilattiin myös Paju- ja Moreenitielle.
Kun kaupungin tienimistöihmiset tulivat tarkastuskäynnille, alueella oli joka ikinen viitta oikealla paikallaan. Heillä oli muutakin tekemistä siihen aikaan kuin ruveta ottamaan selvää, miten ne olivat Saunamäen alueelle ilmaantuneet. Ketkä viitat kävivät iltahämärässä pystyttämässä, en rohkene kertoa, sillä jotkut heistä saattaisivat joutua työpaikallaan kärsimään. Eihän heillä ollut työmääräystä! Oli vain vilpitön halu saada asua missä ennenkin, eikä eräänä iltana huomata joutuneensa heitetyksi ihan vierasnimiselle seudulle.
B., EE., L. ja P. ovat jo maallisten virkamiesten tavoittamattomissa. Minä, E. asun kaukana, mutta olen ylpeä siitä, että sain yhdessä hyvien naapureiden kanssa olla säilyttämässä lasteni lapsuudentienoon perinteistä nimistöä. Olosuhteet heittivät meidät pois Saunamäen kotoisten nimien tuntumasta. Uudet kulkijat taivaltavat siellä nyt. Jos ovat siellä ihmetelleet, mistä nimet ovat peräisin, kaikki tapahtui edellä kerrotulla tavalla. Tuskinpa sitä kovin moni on osannut kertoa. Meitä yössä uurastaneita ei kovin monta ollutkaan, ja oli ehkä hyvä vaieta. Tuli näet toimittua hieman omavaltaisesti.
Julkaistu ”Sitä kuusta kuuleminen…” jäsenlehdessä nro 1/1999.
Keski-Espoon Pienkiinteistöyhdistys ry – Mellersta Esbo Småfastighetsförening rf