Arja af Heurlin
Muutimme 1974 Säästöpankkiopiston viereen Hakan rakentamiin rivitaloihin. Asuimme siellä kahdeksan vuotta, kunnes muutimme Leppävaaraan. Yhtiöön muutti ohellamme myös paljon lapsiperheitä. Siitä syntyi luonnostaan varsin vireä yhteisö, joka toteutti monenmoisia tempauksia. Mielenkiintoista oli myös se, että kun johonkin perheeseen oli syntynyt uusi vauva, niin kuin meille Eeva niin eikö jo kohta naapuri perheeseenkin oli tulossa uusi vauva. Oli ns. ikkunanpesuefekti.
Talvella kolasimme nykyisen pitopalvelun paikalle lapsille luistinradan samoin uimarannalle jäälle varsin ison luisteluradan. Hiihtäminen metsikössäkin tarjosi mukavan retkikohteen mehuineen ja appelsiineineen.
Matinlahden uimaranta tarjosi uimamahdollisuuden hienosti. Aikanamme rannalle tuotiin liukumäki. Puitteiltaan muuten se oli vaatimaton verrattuna nykyiseen rantaan, joka on kaunis, hyvin hoidettu ja viihtyisä. Koululaisille kolasin metsätien Matinlahden kouluun.
Koulussa oli aihe: Koulutieni vaarat. Tyttäremme Elli kirjoitti, että vaarana koulupolulla olivat puiden juuret. Muilla taisi olla liikenteen haasteet. Perjantaisin koululaisten palatessa koteihinsa kohdallamme tuoksui aina ihana pullan tuoksu, kertoivat nuoret. Elämä oli lapsiperheissä uomautunut totuttuihin tapoihin.
Olin perustamassa Matinlahden koti- ja kouluyhdistystä, joka tietämäni mukaan toimii edelleen ansiokkaasti. Rehtori Kontu otti asian omakseen ja tuki yhteistyötä. Järjestimme koulussa suosittuja tapahtumia mm myyjäisiä.
Ennen koulun laajentumista joutuivat oppilaat opiskelemaan parakeissa. Lapsilla oli ihana metsikkö omille leikeilleen. Laskiaisena pulkkailimme melko haastavassa mäessä kerrostalojen ja rivitalojen välisessä metsikössä. Pihapiirissä lapsilla oli perinteisiä ulkopelejä kymmenen tikkua laudalla jne. Järjestimme ns. iltamia, loppiaistanssiaisia toistemme kodeissa ja yhteishenki oli mahtava.