Esiopetusta Espoossa päiväkodeissa ja kouluissa

Esiopetusta Espoossa päiväkodeissa ja kouluissa

Esiopetus on osa päivähoitoa eli nykyhallinnon kielellä varhaiskasvatusta. Esiopetuksella tarkoitetaan arkikielellä suunnitelmallista kasvatusta ja opetusta, jota annetaan kuusivuotiaille ennen koulun aloittamista ja joka valmentaa siihen vahvistamalla koulunkäynnin valmiuksia.

Virallisesti esiopetus esiintyi käsitteenä lakitasolla ensi kertaa vasta perusopetuslaissa (Perusopetuslaki 628/1998). Perinteisesti esiopetusta oli järjestetty sosiaalitoimen alaisuudessa, lähinnä päiväkodeissa. Koulutoimen järjestämä esiopetus oli pitkään varsin vähäistä, usein haja-asutusalueille keskittyvää ja edellytti erityisluvan.

Esiopetus ”vyörytettiin” Suomeen – ja Espooseen – samalla tavoin kuin aikanaan kansakoulu. Ensin esiopetus oli vapaaehtoista kaikille, niin kunnille kuin lapsille. Sitten kunnat velvoitettiin tarjoamaan esiopetusta ja lopulta lapset osallistumaan siihen.

Esiopetuksen edeltäjinä pidetään meillä jo 1840-luvulla perustettuja pikkulasten kouluja ja vuosina 1891-1904 toimineita lastentarhojen ns. välitysluokkia (1891–1904). Niiden tehtävänä oli opettaa lastentarhan kuusivuotiaille lapsille lukemista, kirjoittamista ja laskemista kouluun siirtymisen helpottamiseksi. Vakavampi keskustelu esiopetuksesta alkoi 1920-luvulla.

1960-luku

Suomessa koulunkäynti alkaa seitsemänvuotiaana, myöhemmin kuin useissa muissa maissa. Jo peruskoulua 1960-luvulla suunniteltaessa pohdittiin, voitaisiinko koulunkäyntiä aikaistaa esiopetuksella. Esikoulua tarvittaisiin tasaaman peruskoulua aloittavien oppilaiden välisiä eroja.

Vuosikymmenen lopulla käynnistettiin myös esikoulukokeilu.

1970- ja 1980-luvut

Vuoden 1971 koulutuskomitea tekikin ehdotuksen, että kuusivuotiaiden opetus liitetään peruskouluun oppivelvollisuusikää alentamalla. Niin ikään vuoden 1972 esikoulukomitean mielestä parhaiten tavoitteet toteuttaisi koko kuusivuotiaiden ikäluokalle pakollinen ja maksuton kouluhallinnon alainen koulu: esikoulu. Esiopetusta annettaisiin siis kouluorganisaation piirissä.

Esikoulukokeilu jatkui. Espoo oli siinä mukana vuodet 1971 ja 1972. Esikoulujen perustamiseen kaikille ei kuitenkaan riittänyt rahaa eikä poliittista tahtoa.

Merkittävä käänne esiopetuksen osalta tapahtui vuonna 1985 lisäyksellä peruskoululakiin (615/1985). Tuosta vuodesta alkaen peruskouluissa alettiin järjestää osalle lapsille ilmaista esiopetusta, etupäässä haja-asutusseutujen kyläkouluissa.

1990-luku

Vuoden 1996 alussa tuli voimaan uudistettu päivähoitolaki, joka velvoitti kunnat tarjoamaan esiopetusta kaikille kuusivuotiaille. Esiopetus oli tuolloin maksullista. Samana vuonna opetushallitus vahvisti esiopetuksen opetussuunnitelman valtakunnalliset perusteet, jotka se oli laatinut virkamiestyönä yhteistyössä sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (Stakes) kanssa. Ne koskivat vain peruskoulun yhteydessä toteutettavaa esiopetusta.

Päivähoidon yhteydessä toteutettavan esiopetuksen opetussuunnitelmissa ja käytänteissä hyödynnettiin tätä asiakirjaa.

Vuonna 1998 perusopetuslain (628/1998) uudistuksessa esiopetus tuli osaksi opetusministeriön toimialaa. Muilta osin päivähoitoa ohjasi sosiaali- ja terveysministeriö. Kunnille tuli samalla velvollisuus tarjota kaikille kuusivuotiaille maksutonta esiopetusta.

Esiopetuksesta oli tarkoitus rakentaa selkeästi uusi, ensimmäinen porras maamme koulutusjärjestelmään. Tavoitteena oli, että esiopetus ja perusopetus muodostavat johdonmukaisesti etenevän ja yhtenäisen opetussuunnitelmallisen kokonaisuuden, jossa esiopetus on tavoitteellisen oppimispolun alku.

Esko Ahon hallitus sitoutui vuoden 1999 hallitusohjelmassaan käynnistämään kuusivuotiaille maksuttoman esiopetuksen ja selvittämään oppivelvollisuusiän alentamisen edellytykset.

2000-luku

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet saatiin valmiiksi joulukuussa 2000 ja ne tuli ottaa käyttöön viimeistään vuonna 2002. Nyt esiopetukseen saatiin ensimmäinen velvoittava ja sitova opetussuunnitelma. Sen mukaan lapsella on tarve oppia mielikuvituksen ja leikin avulla. Opetuksen tuli olla eheyttävää ja työtapojen monipuolisia, mm. draamaa, satuja, leikkejä, tutkimista, ongelmien ratkaisua yhdessä.

Vuonna 2001 astui voimaan laki, jonka mukaan kunnan on tarjottava maksutonta esiopetusta oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna kaikille kuusivuotiaille vähintään 700 tuntia vuodessa. Kunnat saivat itse päättää, tarjoavatko ne kuntalaisilleen esiopetusta päiväkodeissa tai kouluissa.

Vuonna 2002 päivähoidosta alettiin puhua varhaiskasvatuksena. Tuolloin ilmestyi Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset, ja sen jälkeen vuonna 2003 Stakesin julkaisemana Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet.

2010-luku

Vuonna 2013 päivähoidon ja varhaiskasvatuksen hallinto siirrettiin opetus- ja kulttuuriministeriöön. Myös kunnat siirsivät päivähoitonsa opetustoimeen. Varhaiskasvatuksen luonne muuttui sosiaalipalvelusta osaksi koulutusjärjestelmää.

Vuonna 2015 Perusopetuslain (1998, 26 a §) muutoksen mukaisesti kuusivuotiaiden lasten oli oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna osallistuttava vuoden kestävään esiopetukseen tai muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaan toimintaan.

Esiopetus muuttui velvoittavaksi. Esiopetukseen osallistuivat myös ne seitsemänvuotiaat lapset, joiden koulun aloittamista myöhennetään. Lapsen huoltaja oli vastuussa siitä, että lapsi osallistuu esiopetukseen tai sen tavoitteet saavuttavaan toimintaan oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä lukuvuotena. Esiopetukseen saavat osallistua ne viisivuotiaat, joille on tehty päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta.

Esiopetusta järjestetään sekä päiväkodeissa että kouluissa. Päiväkodeissa esiopetus on kodinomaisempaa ja yhteisöllisempää, ja siihen liittyy hoitoa, leikkiä, työtehtäviä ja opetustuokioita. Päivän toiminta jakaantuu ohjattuun ja ei-ohjattuun työskentelyyn. Kouluissa esiopetus on koulumaisempaa, oppiainelähtöistä opettelua. Opetusta antaa pulpettiopetuksena yksi aikuinen. Kouluissa päivä jaksottuu oppi- ja välitunteihin.

2020-luku

Uudella vuosikymmenellä käynnistyi kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu. Siihen valittiin satunnaisotannalla kuntia tai kunnista koostuvia alueita. Kuntia, joissa kaksivuotista esiopetusta järjestetään kokeiluna, on 105. Espoo ei ole niiden joukossa.

Espoolainen esiopetus

Espoossa siis kokeiltiin virallisesti esiopetusta 1970-luvun alussa. Kokeilun päätyttyä päiväkotilapset saivat varmasti valmiuksia kouluun, mutta niitä ei kehitetty systemaattisesti. Systemaattisempi, opetussuunnitelmaan perustuva esiopetus alkoi Espoossa, kun laki siihen velvoitti vuonna 1996.

Vuonna 2009 Espoossa tehtiin päätös, että esiopetusta järjestetään hallinnollisesti myös koulutoimen alaisuudessa. Vuonna 2016 tiukassa taloustilanteessa Espoo purki päätöksen ja siirsi myös koulujen järjestämän esiopetuksen yhden tulosyksikön, varhaiskasvatuksen alaisuuteen 1.8. 2017 alkaen. Tällä toimenpiteellä oli iso vaikutus esiopetusta kouluissa antavien opettajien työehtoihin, mutta myös esiopetuksen järjestelyihin.

Espoossa maksutonta esiopetusta järjestetään nyt kaupungin päiväkodeissa ja osassa kouluista. Kouluissa esiopetus voi olla joko koulun itse järjestämää tai sitä voidaan vain antaa koulun tiloissa. Kaupunkien omien päiväkotien lisäksi esiopetusta järjestetään ostopalvelupäiväkodeissa, yksityisissä päiväkodeissa, palvelusetelipäiväkodeissa sekä yksityisen hoidon tuen päiväkodeissa. Kaikissa niissä noudatetaan yhteistä esiopetuksen opetussuunnitelmaa.

Esiopetusta annetaan neljä tuntia päivässä. Lapset saavat tänä aikana myös lounaan.