Espoon alueella on ollut asutusta ainakin 8 000 vuotta. Espoon perustamisvuodeksi on otettu vuosi 1458 siksi, että sinä vuonna perustettiin ensimmäinen Espoon seurakunta.
Espoon maalaispitäjästä tuli kauppala vuonna 1963 ja kaupunki vuoden 1972 alusta.
Espoo juhlistaa tuloaan kaupungiksi 50 vuotta sitten Espoo juhlii! -viikolla 22.-27.8.2022. Juhlaviikon päättää Espoo-päivä, joka on järjestetty vuodesta 1992 alkaen.
Perusteita kuntamuodon muutokselle kaupungiksi olivat:
- Espoon maatalousvaltainen elinkeinorakenne monipuolistui 1950-luvulta alkaen. Teollisuus ja palvelut kehittyivät ja tarvitsivat lisää työvoimaa. Maaltamuutto kiihtyi koko Suomessa.
- Asukasluku kasvoi nopeasti: vuonna 1950 espoolaisia oli 25 200, vuonna 1960 jo 56 600 ja 1970 peräti 96 600. Nopea kasvu lisäsi kunnallisten palvelujen tarvetta koulutuksessa, terveydenhuollossa, asuntorakentamisessa ja asuinympäristön kehittämisessä.
- 1968 yleiskaavan luonnos määritteli neljä keskusta, joiden varaan kasvu ja kaupunkimainen asutus rakentui. Kauppalan aluekeskuksiksi nimettiin Tapiola, Leppävaara, Muurala ja Kivenlahti ja paikalliskeskuksiksi Matinkylä ja Kauklahti. Aluerakentaminen 1960- ja 1970-luvuilla vauhditti Espoon kasvua kaupunkimaiseksi.
- Helsinki tavoitteli useaan otteeseen alueita Espoon länsiosista liitettäväksi itseensä. Kaupungiksi tulon myötä nämä suunnitelmat voitiin hylätä.
Espoon opaskartta vuodelta 1973