Espoon alueella on ollut asutusta ainakin 8 000 vuotta. Espoon perustamisvuodeksi on otettu vuosi 1458 siksi, että sinä vuonna perustettiin ensimmäinen Espoon seurakunta.
Espoon maalaispitäjästä tuli kauppala vuonna 1963 ja kaupunki vuoden 1972 alusta.
![](https://espoonperinneseura.net/espoo1972/wp-content/uploads/2022/06/Espoon-kaupunki-1972-v1-716x1024.jpg)
Espoo juhlistaa tuloaan kaupungiksi 50 vuotta sitten Espoo juhlii! -viikolla 22.-27.8.2022. Juhlaviikon päättää Espoo-päivä, joka on järjestetty vuodesta 1992 alkaen.
![](https://espoonperinneseura.net/espoo1972/wp-content/uploads/2022/06/ESPOO_50_tunnus_RGB_PYSTY_MUSTA-e1655491159985-499x1024.png)
Perusteita kuntamuodon muutokselle kaupungiksi olivat:
- Espoon maatalousvaltainen elinkeinorakenne monipuolistui 1950-luvulta alkaen. Teollisuus ja palvelut kehittyivät ja tarvitsivat lisää työvoimaa. Maaltamuutto kiihtyi koko Suomessa.
- Asukasluku kasvoi nopeasti: vuonna 1950 espoolaisia oli 25 200, vuonna 1960 jo 56 600 ja 1970 peräti 96 600. Nopea kasvu lisäsi kunnallisten palvelujen tarvetta koulutuksessa, terveydenhuollossa, asuntorakentamisessa ja asuinympäristön kehittämisessä.
- 1968 yleiskaavan luonnos määritteli neljä keskusta, joiden varaan kasvu ja kaupunkimainen asutus rakentui. Kauppalan aluekeskuksiksi nimettiin Tapiola, Leppävaara, Muurala ja Kivenlahti ja paikalliskeskuksiksi Matinkylä ja Kauklahti. Aluerakentaminen 1960- ja 1970-luvuilla vauhditti Espoon kasvua kaupunkimaiseksi.
- Helsinki tavoitteli useaan otteeseen alueita Espoon länsiosista liitettäväksi itseensä. Kaupungiksi tulon myötä nämä suunnitelmat voitiin hylätä.
Espoon opaskartta vuodelta 1973