Espoo vuonna 1971. Mitä oli ennen internetiä?
Martti Hellström
Espoon perinneseuran vuoden 2022 teemana on 50-vuotias Espoon kaupunki. Olemme kutsuneet suuren joukon perinnetyön ystäviä perinteenkeruutalkoisiin: Millainen Espoo eri kaupunginosineen oli vuonna 1972? Mutta katsotaanpa ensin, millainen maailma, Suomi ja Espoon kauppala oli ennen internetiä.
Vuonna 1971 maailman väkiluku ylitti neljä miljardia. Vuosi oli hyvin väkivaltaista aikaa. Vietnamin sotaa käytiin kuumana. Intia ja Pakistan ajautuivat sotaan. Kiinassa oli käynnistynyt Maon punaisen kirjan johdolla kulttuurivallankumous 1960-luvun lopulla. Biafrassa oli juuri koettu maailmaa järkyttänyt nälänhätä. Suomessa elo oli rauhallisempaa.
Mitä Suomeen kuului?
Urho Kekkonen oli ollut tasavallan presidenttinä vuodesta 1956 saakka. Elettiin kuulemma Kekkosslovakiassa. Suomi oli tukevasti Paasikiven–Kekkosen suomettumislinjalla. YYA-sopimus oli avannut kahdenkeskistä kauppaa Neuvostoliittoon, mikä oli Suomen taloudelle äärimmäisen tärkeää. Samaan aikaan Suomi kuitenkin jo lähestyi länttä. Vapaakauppasopimus Eftan kanssa oli allekirjoitettu vuonna 1961. Vuonna 1968 Suomi hyväksyttiin OECD:n jäseneksi.
Keskusta-vasemmistolaisen hallituksen pääministerinä oli vuonna 1971 Ahti Karjalainen. Kun eduskunta hajotettiin, virkamieshallituksen johdossa oli Teuvo Aura. 1960-luvulla valtion rooli hyvinvointiyhteiskunnan rakentajana vahvistui. Ideaan kuului mm. tasoittava verotus, vankka sosiaaliturva, hyvä julkisten palveluiden verkko sekä ilmainen ja yhtäläinen peruskoulutus. Universaalisuuden periaate omaksuttiin julkisiin palveluihin – niitä ei maksettaisi vain köyhille. Kaikki saisivat osansa eduista, kunhan niiden rahoitukseen osallistutaan. Uudistuksia valmisteltiin.
Suomen talous kävi kuumana. Kolmeen vuosikymmeneen ei ollut koettu ensimmäistäkään syvää taantumaa. Suomi oli muuttunut lyhyessä ajassa vauraaksi hyvinvointivaltioksi sekä teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi. Suomi ajoi maatalouttaan alas. Vuonna 1970 eduskunta hyväksyi lain ”peltojen paketoinnista” eli viljelemättä jättämisestä. Tavoitteena oli saada 100 000 peltohehtaaria pois viljelykäytöstä maatalouden ylituotanto-ongelman ratkaisemiseksi.
Kuva: Kai R. Lehtonen, Espoon kaupunginmuseo.
Suomalaiset olivat muuttaneet ja muuttivat yhä työn perässä pääkaupunkiseudulle nukkumalähiöihin keskuslämmitettyihin. asuntoihin, joissa oli juokseva vesi ja sisävessa.
Työsuhteet olivat tuolloin tyypillisesti pitkiä ja turvallisia. Lakkoja kuitenkin riitti niin tehtaissa, rakennuksilla, satamissa kuin teatterissakin. Ei ollut vielä älypuhelimia, ei videoita. Suuressa osassa maata näkyi vain TV1, ja vain muutamilla oli väritelevisio. Uusi rahapeli Lotto oli innostava kansanhuvi. Se sai suomalaiset näkemään unia täysosumista. Ensimmäinen voittosumma oli 383 825 Suomen markkaa.
Kesällä nuoret ruisrockasivat. EM-kisoissa Juha Väätäinen voitti 10 000 ja 5 000 m:n juoksut.
Syksyllä kouluväki iloitsi, kun sen ei enää tarvinnut käydä lauantaisin koulua. Non-stop-bingohallit valtasivat Helsinkiä. Vuoden lopulla juhlittiin Finlandia-talon avajaisia.
Mitä kuului Espoon kauppalalle?
Espoon pitäjästä oli tullut kauppala vuonna 1963. Se olikin asukasluvultaan heti Suomen suurin kauppala ja viidenneksi suurin kaikista kunnista. Asukkaita oli tuolloin jo 65 000. Kauppalalla ei ollut kaikkia vanhojen kaupunkien eikä edes kaikkia vuoden 1959 lakiuudistuksen jälkeen perustettujen uusien kaupunkien oikeuksia ja velvollisuuksia. Kuntamuotona kauppala oli tehokkaampi kuin maalaiskunta, mutta väestölleen halvempi kuin kaupunki.
Espoo kasvoi 1960-luvulla voimakkaasti. Tulijoita riitti; Espoo hyötyi Helsingin vetovoimasta. Espoon sijainti Helsingin vieressä houkutteli pääkaupungissa työskenteleviä muuttamaan kasvavaan naapurikaupunkiin. Espoon asukasmäärä kasvoi jo 4000:lla joka vuosi ja ennätysvuonna 1971 peräti 6 265:lla.
Espooseen pääsi hyvin. Monet Suomen tärkeät liikenneväylät kulkivat sen halki. Länsiväylän rakentaminen moottoritieksi alkoi vuonna 1961. Suomen ensimmäinen moottoritie Turunväylä valmistui vuonna 1962. Myös Kehä ykköstä rakennettiin 1960-luvulla. Junat ja bussit kulkivat.
Asunnoista oli pulaa. Espoo vastasi asuntojen tarpeeseen hieman erikoisesti aluerakentamissopimusten avulla. Grynderit rakensivat lähiöitä ja vastasivat myös kaavoituksesta. Sopimukset mahdollistivat asunnot, päiväkodit ja koulut uusille asukkaille, mutta Espoo ei ollut itse aktiivinen. Asuntoja saatiin nopeasti, mutta kaupunkirakenne hajosi ja palvelut viivästyivät. Koulutiloista ja -paikoista oli vakavaa pulaa niin kansa- ja oppikouluissa kuin kauppalan ainoassa omassa ammattikoulussa ja kauppakoulussa.
Otaniemi ja Tapiola olivat alkaneet kasvaa jo 1950-luvulla. Teekkarikylä vihittiin 1962. Karakalliota oli alettu rakentaa vuonna 1964. Tapiolan Heikintori valmistui vuonna 1968. Ensimmäiset uudet asunnot Olariin valmistuivat vuonna 1969. Suvelaan ja Soukkaan nousi ensimmäiset kerrostalot vuonna 1971. Maxi-market perustettiin keskelle espoolaista peltoa samana vuonna.
1970-luvun alussa Espoon kauppalassa toimi omakotitalojen kellareissa ja maatalojen tyhjentyneissä navetoissa pieniä perheverstaita: metalliverstaita, maalaamoita, leipomoita, muovialan yrityksiä, ompelimoita, puusepänliikkeitä, autokorjaamoita ja veneveistämöitä. Oli täällä myös muutama suuri tehdas: AGA ja Orion.
Uudet espoolaiset olivat usein hyvin koulutettuja ja aktiivisia. Kaikilla ei kuitenkaan mennyt Espoossa hyvin. Vuonna 1971 Mankkaan kaatopaikan ympärille oli kasvanut alkoholistien hökkelikylä, jopa yli sadan hengen yhteisö, jossa elämä oli kovaa.
Vuoteen 1954 saakka Espoon valtuustossa oli ollut porvarienemmistö. Tuolloin vallan sai vasemmisto, jolla oli valta vuonna 1971 ja muutamia vuosia sen jälkeenkin. Noina aikoina Espoo oli Suomen riitaisimman kunnan maineessa. Se sai pilkkanimen Villi Länsi, kyläpoliitikkojen kuntajuonittelukeskus.
Espoo kaupungiksi
Espoo oli nyt valmis kauppalanjohtaja Teppo Tiihosen johdolla ottamaan loikan kaupungiksi. Asukkaita oli vuoden 1971 alussa hieman alle 100 000. Selvä enemmistö heistä oli suomenkielisiä.
Espoon keskuksen sijainnista käyty pitkällinen kädenvääntö oli saatu loppuun. Vuonna 1965 oli tehty päätös sijoittaa keskus Muuralan alueelle Espoon kirkon ja rautatieaseman läheisyyteen Espoon kaupungintalo rakennettiin keskelle peltoja vuonna 1971. Samana vuonna valmistui viereen puolalaisten arkkitehtien suunnittelema betoninen toimistotalo – se sama, joka on seisonut yli 10 vuotta hylättynä rumiluksena.
Ihanteellisen puutarhakaupungin Tapiolan rakentaja Asuntosäätiö lahjoitti vuoden 1971 lopulla tontin Tapiolan kulttuurikeskukselle.
Vuosien 1971 ja 1972 vaihtuessa rauhoittui myös pitkään jatkunut uhka liittää pääkaupunkisudun kunnat Suur-Helsingiksi. Espoon itsenäisyys oli varmistunut. Keskiyöllä Espoon taivaalla räiskyivät raketit.
LÄHTEITÄ
Tiainen, J.O. (toim.) (1987). Vuosisatamme kronikka. Jyväskylä: Gummerus Oy.
Heiskanen, Alpo. (2008). Kurkistuksia Espooseen – pieniä suuria tapauksia kaupungin lähihistoriasta. Espoon kaupunki. https://asiakas.kotisivukone.com/files/verkkosivuprojekti2.kotisivukone.com/kurkistuksia_espooseen_netti_23.6.081_1.pdf
Hellström, M. (2021). Omnian tarina. Matka monialaiseksi ja monimuotoiseksi koulutus- ja palveluorganisaatioksi. Espoo: Omnia.
Töytäri, J. ja Rasilainen, R. (2011). Sinun vuotesi 1971. Positiivarit Oy.
Töytäri, J. ja Rasilainen., R. (2011). Sinun vuotesi 1972. Positiivarit Oy.
Virtanen, T. ja Paalanen, I. (2008). Siltaa rakentaen. Espoo: Espoon kaupunki.
https://www.hs.fi/kaupunki/espoo/art-2000008343166.html
https://www.hs.fi/sivu/hs-50-vuotta-sitten/
https://www.hs.fi/kaupunki/espoo/art-2000007377968.html
https://www.hs.fi/historia/art-2000008392588.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/1971
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi_1960-luvulla
https://www.kaupunkiliikenne.net/Espoo/eshistoria.html#_1970