Koulutuksen kehittyminen Espoossa Kansisivulle
Kuriongelmia ylä-asteella vuosikymmenen vaihteessa
Peruskouluun siirtyminen ei sujunut Espoossakaan täysin ongelmitta. Jo 1970-luvun puolivälissä oli muualta Suomesta raportoitu työrauhaongelmista yläasteella.
Syksyllä 1979 siirtyi yläasteelle ensimmäistä kertaa jakamaton ikäluokka pääkaupunkiseudulla. Espoon Karakallion koulun rehtori Antti Talvitie otti rohkeasti esiin oman koulunsa ongelmat mediassa. Hänen mukaansa opettajat uupuivat kurinpitoon. Juttu synnytti laajan keskustelun koululaisten ja opettajien oikeudesta työrauhaan. OAJ säesti Uudessa Suomessa: ”Koulunpito menee hulinaksi”. Opettajat vaativat pienempiä opetusryhmiä.
Kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho laati 40-sivuisen muistion, jossa oli useita toimenpide-ehdotuksia:
- alimotivoituneille oppilaille on järjestettävä kiinnostavia erityiskursseja
- kerhotoiminnan edellytyksiä on parannettava
- oppilaskuntatoimintaa tulee elvyttää
- työelämän ja koulutuksen yhteyksiä on parannettava
- oppilashuoltoa tulee tehostaa
- erityisopetusta on kehitettävä
- opettajille on järjestettävä työnohjausta ja mielenterveyspalveluja
- häirikköoppilas on voitava erottaa kahdeksi viikoksi opettajakunnan päätöksellä.
Vuonna 1980 valtioneuvosto antoi viralliset ohjeet työrauhan palauttamiseksi. Ohjeissa työrauhaa pidettiin koulun opetus- ja kasvatustyön perusedellytyksenä.
Hallitus suositteli lääkkeeksi pienluokkia, kerhotoimintaa, luokanvalvojien toiminnan tehostamista ja mm. kodin ja koulun yhteistyötä. Lisäksi tarkistettiin koulujen kurinpitosäännöksiä niin, että kokeiluluonteisesti oppilas voitiin erottaa kahdeksi viikoksi, eikä päätöksestä voinut valittaa lääninhallitukseen. Esityksen erottamisesta teki opettajakunta ja päätöksen kouluneuvosto.
Vuonna 1981 tilannetta seurattiin. Osoittautui, ettei lyhytaikainen erottaminen auttanut oppilasta juurikaan. Muut positiiviset keinot olivat auttaneet enemmän.