Espoo pääsi mukaan ammattikorkeakouluun

Espoo pääsi mukaan ammattikorkeakouluun

Ammattikorkeakouluajatuksen istuttamisesta Suomen koulutuspolitiikkaan saadaan kiittää erityisesti opetusministeri Christoffer Taxellia ja kulttuuriministeri Anna-Liisa Kasurista. He esittivät idean 1980-luvun lopulla.

Tarvetta ammattikorkeakoululle perusteltiin sekä työelämän muuttuneilla vaatimuksilla ammattitaidosta että myös koulutettavien tarpeilla. Jo pitkään ylioppilastutkinnon suorittaneita nuoria oli jouduttu käännyttämään tiede- ja taidekorkeakoulujen ovilta.

Valtion vuoden 1990 budjetissa oli sitten määräraha ammattikorkeakoulun kokeilu- ja kehittämistoimintaan. Laki siitä hyväksyttiin vuonna 1991. Kokeilun ideana oli nostaa väestön koulutustasoa. Hajanaista oppilaitosverkkoa haluttiin järkeistää selvästi suuremmiksi ja vahvemmiksi yksiköiksi. Opistoasteen ja ylemmän opistoasteen eli ammatillisen korkea-asteen koulutus haluttiin kehittää korkea-asteen koulutukseksi.

Kokeilulupia haettiin runsaasti. Ensimmäiset kokeilut saivat luvan käynnistyä jo syksyllä 1991. Ammattikorkeakoulukokeiluun mukaan hyväksyttäviltä edellytettiin tarpeeksi korkeakoulumaista koulutusotetta. Niin ikään oli oltava osaamista myös työelämää palvelevaan, soveltavaan tutkimus- ja kehittämistehtävään.

Innostusta oli Espoossakin. Tänne haluttiin kokonaan oma Espoon ammattikorkeakoulu. Espoon kaupunki ja koulutuskuntayhtymä (myöhemmin Omnia) hakivat yhteistä lupaa vuonna 1991. Kaupungin oppilaitoksista mukana hakemuksessa olivat Espoon ja Espoonlahden kauppaoppilaitokset ja kuntayhtymästä kaikki sen neljä oppilaitosta: Espoon sairaanhoito-oppilaitos, Espoon hotelli- ja ravintola-alan oppilaitos, Espoon sosiaalialan oppilaitos ja Espoon koti- ja laitostalousoppilaitos .

Lupaa ei saatu. Espoo ei ollut käynnistänyt riittävästi kokeilutoimintaa eikä panostanut suunnitteluun.

Vuonna 1992 lupaa hakivat Espoon ja Espoonlahden kauppaoppilaitokset. Lupaa ei saatu. Vuonna 1993 lupaa hakivat Espoo, kuntayhtymä ja myös Suomen Raamattuopisto. Lupaa ei saatu. Ei myöskään vuonna 1994.

Vuonna 1995 Espoo ja kuntayhtymän opistotaso hakivat suoraan lupaa vakinaisen ammattikorkeakoulun perustamiseen ilman kokeilua yhdessä vantaalaisten kanssa. Ammattikorkeakoulun saamisesta oli tullut sekä poliittisen että virkamiesjohdon päätavoite.

Espoon-Vantaan teknillinen oppilaitos (EVTEK) oli saanut toimilupapäätöksen vuonna 1995. Siinä oli kehittämisvelvoite muodostaa vaiheittain perustettava Espoon-Vantaan ammattikorkeakouluosakeyhtiön ylläpitämä Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulu. Nyt edettiin vauhdikkaasti kohti maakunnallista, ei enää Espoon omaa ammattikorkeakoulua.

Ammattikorkeakoulu-uudistuksen tavoitteisiin kuului oppilaitosten fuusioituminen. Niinpä Espoo oli yhdistänyt kaksi kauppaoppilaitostaan ja kuntayhtymä neljä oppilaitostaan kahdeksi. Näin myös siksi, että EVTEK vaati mukaan tulevien oppilaitosten määrää vähennettäväksi.

Poliittisesti tämä ammattikorkeakouluhanke ei ollut kuitenkaan läpihuutojuttu. Kokoomus oli vastustanut sitä alusta asti. Heitä kiinnosti enemmän tähtiammattikorkeakoulun, Espoon-Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun kehittäminen. Lopulta poliittinen päätös syntyi yksimielisesti, kun Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulu Oy muodostettiin.

Espoon valtuusto hyväksyi vuonna 1996 osakas- ja yhteistoimintasopimuksen osakeyhtiömuotoisen Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulun (EVAMK) perustamiseksi. Kokeiluhakemus voitiin allekirjoittaa. Suomen suurin ammattikorkeakoulu oli syntynyt.
Espoon oppilaitoksista siihen liittyi liiketalousinstituutti ELIT ja koulutuskuntayhtymästä Espoon terveys- ja sosiaalialan oppilaitos ETSO sekä Espoon palvelualojen oppilaitos EPO.

Kokeilu sujui hyvin ja 5.2.1999 valtioneuvosto myönsi Espoon-Vantaan ammattikorkeakoululle vakinaistamisluvan 1.8.2000 alkaen. Toimilupaan sisältyi yhdistymisvelvoite Espoon-Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun kanssa.

Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulun nimi vaihtui Laurea-ammattikorkeakouluksi 1.8.2001.