Aamu- ja iltapäivätoiminta perusopetuksessa alkoi

Koulutuksen kehittyminen Espoossa Kansisivulle

1990-luvun laman myötä koulujen kerhoja supistettiin. Vuonna 1996 subjektiivinen päivähoito-oikeus vei iltapäiväkerhopaikat koululaisilta. Asiasta käynnistyi julkinen keskustelu. Sen laittoi alulle Eeva Ahtisaari, silloisen tasavallan presidentin Martti Ahtisaaren puoliso. Valtio tarttui asiaan, ja elokuun alussa vuonna 2004 astui voimaan lainsäädäntö aamu- ja iltapäivätoiminnasta.

Toiminnan avulla haluttiin helpottaa pienten koululaisten huoltajien huolta lasten yksinäisistä iltapäivistä, jolloin koulu on jo loppunut, mutta vanhemmat ovat vielä töissä. Yksin pärjääminen aamuisin ja iltapäivisin on riski pienten lasten hyvinvoinnille.

Niinpä nyt alettiin järjestää vapaa-ajan toimintaa 1. ja 2. luokan sekä erityisopetuksen oppilaille aluksi sekä aamuiksi ennen koulun alkua että iltapäiviksi, klo 7-17 välillä. Toimintaa ohjaavat perusopetuksen arvot ja tavoitteet.

Aamuisin tarjottiin aamupala, ja iltapäivisin välipala. Lapsiryhmän ohjaajalla tuli olla tehtävää vastaava tutkinto ja taito ohjata ryhmää.

Toiminnan järjestäminen oli kunnille vapaaehtoista ja siihen osallistuminen lapsille niin ikään vapaaehtoista ja maksullista. Valtio myönsi kunnille valtionosuutta aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämiskustannuksiin. Valtionosuuden lisäksi kunta voi periä aamu- ja iltapäivätoiminnasta asiakasmaksua. Maksu riippui toiminnan tuntimäärästä, ja se oli 120-160 euroa/kk.

Varsinaisina toiminnan järjestäjinä oli kuntien lisäksi eri järjestöjä, yksityisiä palveluntuottajia ja aluksi myös seurakuntia. Toiminta tarjosi usein tarpeellista lisätuloa aamupäivät koulussa koulunkäynnin ohjaajina toimineille.

Vuonna 2011 opetushallitus vahvisti perusteet perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnalle (2011). Niissä linjataan toiminnan tavoitteet sekä keskeiset sisällöt. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö laati toiminnan tueksi laatukriteerit vuonna 2012.

Toiminnasta on ollut perheille paljon iloa, mutta esiin on noussut myös hankaluuksia.

Vuonna 2017 opetushallitus asetti koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämistyöryhmän, jonka tehtävänä oli mm. laatia ehdotus toiminnan kehittämiseksi. Se teki joukon ehdotuksia, mm. nämä:

Aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteasiakirja tulisi uusia. Tarvitaan selkeät linjaukset toiminnalle. Esim. ohjeet tuen piirissä olevien lasten palveluille eivät ole riittävän selkeät, Kiusaamisen ehkäisyä tule ohjeistaa paremmin.
Kuljetusten odottamisajan turvallisuudessa on puutteita.
Pitäisi käynnistä kokeilu, jossa huolenpitoa ja valvontaa tarvitsevat lapset voisivat tulla koululle vapaamuotoiseen mutta valvottuun toimintaan ennen koulun alkua. Koulupäivän jälkeen toiminta jatkuisi ohjatun, pedagogisen ”iltapäiväklubin” merkeissä.
Aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajat tarvitsevat lisää mahdollisuuksia täydennyskoulutukseen. Kaikilla ei ole tarvittava peruskoulutustakaan.
Kerhotoiminnan koordinointia tulee jatkaa.
Välipalojen laatua tulee kehittää ja lepomahdollisuuksia lisätä.
Aamu- ja iltapäivätoiminnan tarpeet tulee ottaa huomioon kansallisissa tilasuunnittelun ohjeissa ja informaatio-ohjauksessa.

Käytännössä aamupäivätoiminta on hiipunut. Monet kunnat, myös Espoo, ovat joutuneet raha- ja tilapulassaan karsimaan osallistujia. Osa halukkaista kakkosluokkalaisista on jäänyt palvelujen ulkopuolelle. Isoja vaikeuksia on opettajien mukaan ollut myös väkivaltaisten erityisoppilaiden kanssa. Juuri kellään ohjaajalla ei ole heidän ohjaamiseensa tarvittavaa osaamista.