2010-luvun opetusmenetelmiä ja -välineitä

Koulutuksen kehittyminen Espoossa        Kansisivulle

2010-luvun opetusmenetelmiä ja -välineitä

2010-luvulla opetusta kehitettiin yhä varsin keskitetysti. Espoo satsasi muuhun opettajien täydennyskoulutukseen, erityisesti kun opetussuunnitelmia taas uudistettiin.

Innostuttiin oppimisympäristön käsitteestä. Moni opettaja sisusti luokkia kodinomaisiksi. Uusiin kouluihin rakennettiin avoimia tiloja ja työskentelyalueita. Kaikkiin ei enää tullut suljettuja luokkatiloja,

Oppikirjoja käytettiin yhä, ja vihkotyökin eli. Erillisiä työkirjoja ei juuri nähnyt. Matematiikan opetukseen tuotettiin kirjoja, joissa oli eritasotehtäviä ja myös eritasokokeita. Monistuskoneet olivat edelleen kovassa käytössä.

Koulujen opetustekniikka uudistettiin. Tabletteja hankittiin oppilaille ja opettajille. Joka luokassa alkoi olla dataprojektoreita ja dokumenttikameroita (piirtoheittimen seuraaja). Kouluja korjattaessa yhä useampaan saatiin interaktiivisia älytauluja, scriinejä, joilla oppilaat voivat vastailla kysymyksiin koskettamalla ruutua. Elokuvia alettiin kuvata ja editoida älykameroilla ja tableteilla!

Oppilaiden omat älypuhelimet yleistyivät kouluissa, jopa siihen mittaan, että jouduttiin perustamaan tuntien ajaksi kännykkäparkkeja. Kännyköihin kehitettiin oppilaita kiinnostavia pelejä. Yksi niistä oli Kahoot. Se oli verkossa toimiva oppimisympäristö, jonka avulla voi luoda helposti tietokilpailuja. Kilpailuun pääsi osallistumaan pelikoodin avulla. Opettaja laati opitusta asiasta kysymyksiä, joihin oli vaihtoehtoisia vastauksia. Oppilaat vastailivat kännyköillään, ja kone näytti oikeat vastaukset ja laski pisteet.

Vanhoja ja uusia opetusmenetelmiä

Vaikka opetussuunnitelma korosti oppilaiden omatoimista työskentelyä, kysellen edennyt opetus oli kuitenkin edelleen yleistä. Kotitehtäviä annettiin.

Mutta uusiakin ideoita otettiin vastaan. Luokissa lisääntyi oppilaiden itsearviointi. Opettajat keskittyivät antamaan myös kannustavaa formatiivista palautetta jo oppimisprosessin aikana.

Luokkia vietiin vierailuille yrityskylään. Myös yhteisopettajuus oli suosittua. Yhteisopettajuus tarkoittaa sitä, että kaksi (tai useampi) opettajaa suunnittelee, toteuttaa ja arvioi opetusta yhdessä.

Positiivinen pedagogiikka

Monet espoolaiset opettajat innostuivat positiivisesta pedagogiikasta. Espoolainen erityisopettaja, keväällä 2022 väitellyt kasvatustieteen tohtori Kaisa Vuorinen kehitteli yhdessä kollegoidensa kanssa positiivista pedagogiikkaa. Tavoitteena on myönteinen itsetuntemus.

Perusidea on, että kun opettaja antaa palautetta oppilaille, hänellä on käytössään myönteinen vahvuussanasto tukemassa oppilaiden kannustamista (esimerkiksi ”olitpa sitkeä”). Jokaisen oppilaan luonteen vahvuuksia dokumentoidaan ja kirjoitetaan heille positiivinen CV (missä olen parhaimmillani). Näitä vahvuuksia on iso joukko, kuten
Innostus, itsesäätely, luovuus, uteliaisuus ja ystävällisyys.

Luonteenvahvuudet ovat myös taitoja, joita voi harjoitella.

Kamerakynän pedagogiikka

Mediapedagogi Ismo Kiesiläinen sai opetushallitukselta rahoituksen mainiolle idealle: videokamera (älypuhelin) on uusi kynä. Annetaan oppilaiden kirjoittaa (oppia) sen avulla. Oppimista ohjataan yksinkertaisilla videokuvaustehtävillä.

Työskentelyssä on kaksi vaihetta: kuvaustehtävä ja katselutehtävä. Kuvaustehtävä voi olla vaikkapa: Valitkaa ammatti, jonka edustajaa haluatte koulussa haastatella. Miettikää neljä kysymystä, jotka aiotte esittää haastateltavalle. Yksinkertaisimmillaan kuvaustehtävään kuluu aikaa vain muutama minuutti. Videot voivat olla vain parinkymmenen sekunnin mittaisia yhden otoksen klippejä. Niitä ei leikata eikä niitä yleensä edes siirretä pois laitteelta, jolla ne kuvattiin.

Katselutehtävän aikana tekijät esittävät tuotoksensa yleisölle, yleensä vuorollaan pienelle ryhmälle. Tehtävä voi olla esimerkiksi: pohtikaa yhdessä, mitä tuossa ammatissa täytyy osata.

Lopuksi voidaan antaa toinen toiselle palautetta, kuten:
– Tästä videosta minä opin, että…
– Tässä videossa oli mukavaa se, että….

Kamerakynätehtävät istuvat hyvin uuden opsin henkeen. Oppiminen on aktiivista ja toiminnallista. Tehtäviä tehdään yhdessä. Oppilaat opettavat toisiaan. Kamerakynätyöskentely laajentaa oppimisympäristöä luokkahuoneen, koulurakennuksen ja koulun pihan ulkopuolelle.