Sirkku Dölle
On harvinaista kaupunkiympäristössä, että samassa omakotitalossa asuisi useita sukupolvia. Olarissa oli tällainen harvinaisuus vuonna 1972.
Talo
Pohjanmaalta muuttanut pariskunta rakensi omin käsin 2-kerroksisen talonsa 1930-luvun puolivälissä. Asuinrakennus oli tontin takaosassa, joten avaraa pihamaata oli kylliksi. Puutarhaakin oli.
Asujat
Rakentajapariskunta: isovanhemmista vaari kävi vielä 1970-luvun alussa kodin ulkopuolella töissä. Rouva, mummo, oli kotiäiti, mutta ompelutaitoisena taloudenhoidon ohessa ompeli vaatteita sekä omalle väelle että tilauksesta vieraillekin.
Perheessä oli yksi lapsi, poika, dipl.ins., avioitui 1960.
Puoliso, sairaanhoitaja, oli 1972 kotihommissa.
Tytär, s. 1963, kävi Niittykummussa kansakoulua.
Poika, s.1965, kävi Olarin korttelikoulua.
Asuminen
Talo oli kaksikerroksinen, siinä oli tilaa monihenkiselle asumiselle. Pojan avioiduttua nuori pari päätti jäädä asumaan taloon. Rakennukseen tehtiin muutoksia niin, että vanhemmat, rakennuttajat, jäivät asumaan alakertaan ja toiseen kerrokseen tehtiin tarvittavat muutokset nuorta paria varten. Saman katon alle muodostui siis kaksi eri taloutta. Kumpikin sai itselleen mieleisensä tilat. Ratkaisu osoittautui erittäin onnistuneeksi. Puulämmitteinen sauna alimmassa kerroksessa oli yhteiskäytössä, lämmitettiin kerran viikossa.
Tällainen lähiasuminen helpotti kummankin perheen elämää, apu oli tarvittaessa nopeasti saatavissa. Nuoripari sai luotettavaa lastenhoitoapua ja ikääntyvät isovanhemmat tarpeen tullen tukea nuorelta parilta. Pienet lapset luonnollisesti toivat iloa ja eloa päivittäiseen yhdessäoloon. Yhdessä elettäessä nähtiin erilaisuutta ja opittiin samalla ymmärtämään toisenlaisia ihmisiä. Sopu oli aina hyvä.
Isoäiti, mummo, piti puutarhatöistä, omenapuut olivat hyvän hoidon vuoksi satoisia ja perennat kukkivat runsaasti. Vielä kerrostaloonkin muuton jälkeen mummo kävi voimiensa mukaan pihaa hoitamassa. Viherpeukalous ei hevin hellittänyt.
Päiväjärjestys
Lapsiperheen äiti nousi aina aamuisin ensimmäisenä laittamaan aamiaista. Lapset ja isä söivät puuronsa ja sen jälkeen kukin lähti taholleen. Lapset kävelivät kouluunsa ja isä istuutui omaan autoonsa ja lähti kohti työpaikkaansa. Äiti jäi siistimään huoneita, tiskasi, pyykkäsi ja siivosi. Kun kaikki oli tehty, saattoi istuutua lukemaan päivän sanomalehteä – ja juoda ehkä kupillisen kahvia. Radiotakin saattoi kuunnella. Iltapäivällä lapset tulivat koulusta ja vilskettä oli niin sisällä kuin ulkona.
Ruoka valmistettiin kotona alusta loppuun asti. Elanto Kilontiellä oli lähikauppa. Sieltä haettiin maito, voi, juusto, leipä, liha, makkara, kananmunat, jauhot, suurimot, sokeri, kahvi, tee ja hedelmät. Joskus sai kalaakin.
Astianpesukonetta ei vielä 1972 ollut, käsin pestiin astiat päivittäin. Pyykkikone tuli vesijohdon myötä. Koneella peseminen helpotti suuresti vaatehuoltoa, varsinkin miesten alus- ja päällysvaatteet olivat painavia pestä ja huuhdella käsin. Pestyjen vaatteiden kuivatus tapahtui kesäaikaan takapihalle pingotetulla narulla, tuuli leyhytteli ja auringonpaiste kuivasi. Pyykistä levisi hyvä raikas tuoksu.
Vuotuisjuhlat
Kirkollisten juhlapyhien viettoon valmistauduttiin asettamalla esille asiaan kuuluvia koristeita ja valmistamalla perinteisiä kuhunkin juhlaan liittyviä ruokia.
Vuotuisjuhlista joulu oli huomattavin. Siihen valmistauduttiin paikat perusteellisesti siivoamalla sekä leipomalla pikkuleipiä, torttuja, kakkuja ja pullaa.
Joululahjoja saivat kaikki niin aikuiset kuin lapset. Lapset saivat vaatteita ja kirjoja ja vähän suunhyvääkin.
Lapsista
Koululaiset kävivät koulua eri tahoilla, tytär Niittykummussa, poika Olarissa. Kumpikin kulki jalan kouluun ja koulusta kotiin. Matkalla mukaan liittyi kavereita. Koulussa kivointa oli käsityöt. Kouluruoka oli perusruokaa, mutta kesä- ja pinaattikeitto olivat tosi vastenmielisiä. Niiden lämmin maito ei sitten maistunut millään.
Lasten leikit olivat moninaiset, naapurissa asuvat lapset tulivat välillä mukaan. Piilosta, polttopalloa, hippaa, 10 tikkua, hypättiin narua ja ruutua, heitettiin noppaa, askarreltiin koristeita eri materiaaleista,
pelattiin Mustaa Pekkaa, ajettiin polkupyörällä, talvella hiihdettiin ja laskettiin mäkeä – ja tietenkin leikittiin nukeilla.
Lastenkekkereitä syntymä- ja nimipäivien merkeissä ei ollut.
Matkat
Kesäisin loma-aikaan tehtiin omalla autolla matkoja niin kotimaassa kuin ulkomailla. Kotimaassa melkein joka vuosi suuntauduttiin kerran Pohjanmaalle, isovanhempien kotiseudulle. Siellä aika kului sukulaisvierailuissa, jokaista kutsua pyrittiin noudattamaan.
Ja viimeiseksi – kaupungin järjestämä upea ilotulitus on pysynyt muistissa. Sitä saattoi katsella parvekkeelta.