Markku Melkko
Viime sotiin asti Mankkaa oli vanhaa maatalousseutua laajoine peltoalueineen. Jo vuoden 1540 veroluettelossa mainittu Mankans Östergård oli toinen Mankkaan vanhoista ratsutiloista. 1900-luvun alussa Öster Mankans tunnettiin jo nimellä Gamla Mankans. Kartanon maitten pinta-ala oli 164 hehtaaria. Sotien jälkeen vuonna 1944 kartanon silloinen omistaja, kuopiolainen kauppaneuvos Veikko Nylund joutui luovuttamaan maita siirtoväelle ja sodasta palanneille rintamamiehille. Nylund alkoi palstoittaa ja myydä tonttimaata omakotiasukkaille. Mankkaasta alkoi muodostua pientalovaltainen asuinalue. Jäljelle jääneen 14 hehtaarin suuruisen kantatilan viimeinen omistaja oli Inkerinmaalta evakkona tullut Matti Kukkonen. Hänen perikuntansa myi alueen Espoon kauppalalle vuonna 1967. Ylä-Mankkaan kartano siirtyi Orion Oy:n omistukseen v. 1945 ja Vanhan-Mankkaan kartano Espoon kauppalalle vuonna 1967.
Mankkaa oli 1970-luvun alussa pieni Espoon kauppalanosa. Asukkaita siellä oli noin 2500. Pohjoisessa alue rajoittui vasta valmistuneeseen Tarvon eli Turun moottoritiehen, idässä oli rajana Turvesuo ja sen kaatopaikka. Etelässä oli vastassa kasvava Pohjois-Tapiola ja nykyinen Merituulentie sekä lännessä Henttaan pellot.
Kaavoitus
Tapiolan suuralueen kaavarunkosuunnitelma oli valmistunut 1971. Espoo oli tuolloin Suomen villi länsi. Suuret rakennusliikkeet vaikuttivat vahvasti kauppalan kaavoitusvirkamiehiin ja asemakaavalautakuntaan. Kaavoituskysymys oli 1970-luvun alun suurin huolenaihe Mankkaalla. Rakennusliikkeet ja Espoon kunta vastaan Mankkaan asukkaat. Etujaan ajaakseen oli v 1966 perustettu Mankkaan Omakotiyhdistys Ry. Jäseniä yhdistyksessä oli 350 vuonna 1972. Mankkaan kaava-alueet olivat: Seilimäki, Koivumankkaa, Taavinharju, Sinimäki, Kiiltokallio, Lukupuro, Vanha-Mankkaa. Esimerkiksi Koivu-Mankkaalle oli rakennusliike Räty suunnitellut 9 kpl 8-kerroksisia kerrostaloja. Seilimäkeen (Polar) kerrostaloalue ja palvelukeskus, Taavinharjulle 125 pientaloa sekä kerrostaloja (Räty) sekä Taavinharjun ylittävä kokoojatie. Turvesuolle oli kaavailtu 5-kerroksisia teollisuusrakennuksia. Kaavasuunnitelmista valitettiin aina Sisäasianministeriöön asti. Mankkaalaisten aktiivinen toiminta johti kaavoitussuunnitelmien keventymiseen.
Rakennuskanta
Omakotitalot olivat nousseet ”hartiapankki”- periaatteella eli tontinomistajan ja talkooväen voimin. Tyypillisiä omakotialueita olivat Juhanila sekä Repoaho (nyk Torpparintien alue). 1970-luvun alussa rintamiestalotyypeistä oltiin jo siirtymässä tiiliverhoiltuihin 1-2 perheen rakennuksiin. Mankkaan ensimmäiset rivitalot, As oy Mankkaan Kolme Kulmaa, Seilimäki 18 ja As.oy Mankkaan Rivirinne, Seilimäki 25 valmistuivat vuosina 1959 ja 1961. Mankkaantien varteen (Vanhan-Mankkaantie 20) nousi rivitalo vuonna 1965.
Mankkaan kunnallistekniikka oli vielä 1970 alussa puutteellista. Vesijohdot ja viemäröinti oli vajavaista. Muun muassa Seilimäen uudet rivitalot olivat ilman viemäriä. Vain päätiet (Koivu-Mankkaantie, Mankkaantie ja Juhanilantie nyk. Kokinkyläntie) olivat päällystettyjä ja valaistuja.
Kaatopaikka ja kivenmurskaamo
Mankkaan ja Laajalahden välissä olleen Espoon laajimman suon turvetuotanto loppui 1950-luvulla. Suoaluetta alettiin käyttää Espoon ja myöhemmin yhtenä pääkaupunkiseudun kaatopaikkana. Alueen pinta-ala oli laajimmillaan 48 hehtaaria. Kaatopaikkavedet johdettiin surutta suoraan Mankkaanpuroon. Kaatopaikan ja siellä sijainneen asfalttiaseman haju- ja ympäristöhaitat sekä Mankkaan kansakoulua sivuava vilkas kaatopaikkaliikenne saivat mankkaalaiset nousemaan vastarintaan. Kaatopaikan itäpuolelle oli lisäksi suunniteltu siirrettäväksi Erkki M. Pekkinen Oy:n kivenmurskaamo Olarista. Mankkaan Omakotiyhdistys aloitti 1970-luvun alussa vuosia kestäneen taistelun kaatopaikka- ja kivenmurskaustoiminnan lopettamiseksi.
Mankkaan kaatopaikkaan liittyi olennaisesti sen ympäristöön kyhätty hökkelikylä. Sitä asuttivat lähinnä asunnottomat alkoholistit. Osa heistä kävi ansiotyössä lähiseudun ja etenkin Tapiolan rakennustyömailla. Toimeentuloa saatiin ”Mankkaan valinnaksi” kutsutulta kaatopaikalta, pontikankeitosta ja varpuluutien myynnistä lähiseudun taloihin. Alueella asui toistasataa henkilöä – kaikista yhteiskuntaluokista. Joukossa mm. entinen Espoon taidekoulun johtaja.
Tiet ja kulkuyhteydet
Mankkaantie ja Juhanilantie olivat kokoojakatuja. Tapiolan ja Etelä-Espoon kasvun seurauksena liikenne alkoi ruuhkautua ja onnettomuudet lisääntyä. Vuonna 1971 Mankkaalla sattui kaikkiaan 29 liikenneonnettomuutta, joista 9:stä aiheutui henkilövahinkoja ja 1 johti kuolemaan. Mankkaalaiset tekivät useita esityksiä liikenneturvallisuuden parantamiseksi. vaadittiin mm nopeusrajoituksen alentamista, uusia jalankulkuteitä sekä liikennevaloja Mankkaantien ja Sepänkyläntien (nk. Kruunutie) risteykseen. Tapiolan suuralueen kaavaluonnokseen vuodelta 1971 sisältyi uudet valtavat Mankkaata koskevat tiesuunnitelmat. Ehdotukseen sisältyi kaksi moottoritieluokkaa olevaa hanketta. Toinen niistä olisi kulkenut itä-länsisuunnassa Seilimäen ja Kiiltokallion ja toinen pohjois-eteläsuunnassa silloista Mankkaantietä korvaava leveä väylä Vanhan-Mankkaan ja Koivu-Mankkaan länsipuolitse. Uudet tiehankkeet monimutkaisine eritasoliittymineen olisivat toteutuessaan pirstoneet koko Mankkaan alueen. Mankkaalaisten perustama Kaavatoimikunta laati suunnitelmista oman vastaehdotuksensa ja esitti Turvesuolle tulevaa vaihtoehtoa eli myöhemmin toteutettua Turveradantien linjausta. Seuraavana keväänä tulleessa kaavarunkoluonnoksessa oli huomioitu merkittävä osa mankkaalaisten muutosehdotuksista.
Vuonna 1940 perustetun Espoon Liikenne Oy:n bussit kuljettivat edelleen mankkaalaisia. Vaaleanvihreitä linja-autoja koristivat punaiset ja tummavihreät raidat. Mankkaalaisia palvelivat linja 109 Hki-Tapiola-Mankkaa-Kauniainen, linja 110 Hki-Tapiola-Mankkaa-Kilo-Leppävaara-Hki, linja 107 Hki-Tapiola-Mankkaa-Juhanila sekä linja 15 Tapiola-Mankkaa-Kilo-Lähderanta.
Liikennöitsijä Kauko Sällälän omistaman Espoon Auto Oy:n bussitallit sijaitsivat nykyisen liikekeskus Mankkaan Portin paikalla. Halleissa oli tilaa 50 linja-autolle. Niiden pakokaasut ja maaperään valuneet öljy ja polttoaineet vaivasivat asukkaita. Päästöhaitoista sekä bussitallien laajennussuunnitelmasta tehtiin valituksia Espoon virkamiehille ja hanke ei toteutunut.
Mankkaan koulu
Koulu valmistui v. 1953 ja lisärakennus v. 1963. Koulun tontin oli lahjoittanut Orion Oy. Espoon siirryttyä peruskoulujärjestelmään Mankkaan koulussa sijaitsi ala-aste. Johtajaopettajana toimi 1970-luvun alussa Anneli Ahde. Muita pitkäaikaisia opettajia olivat mm. Anna Herttua, Jenny Nilsson ja Maire Hangasmaa. Mankkaan koulusta lukio-opintoja jatkettiin Tapiolan, Etelä-Espoon tai jopa Lauttasaaren yhteiskoulussa.
Koulun piha-alueelle Espoon kunta oli kunnostanut pienen urheilukentän. Siellä pelattiin kesäisin lento-, pesä- ja jalkapalloa. Talvisin luisteltiin tai pelattiin jääkiekkoa.
Koulun lisärakennuksessa toimi Mankkaan neuvola sekä yksityinen lasten päiväkoti.
Yritystoimintaa
Suuryrityksiä alkoi nousta Mankkaalle 70-luvun alussa. Täällä toimi jo vuodesta 1945 lähtien Lääketehdas Orion Oy, joka oli hankkinut omistukseensa vanhan Ylä-Mankkaan kartanon maat. Sinimäen alueesta oli muodostumassa työpaikka-alue. Siellä toimivat lähtien mm Oy Phillips (1963) ja Rettig-Strengberg Marketing Oy (1969) sekä sähköasennusliike Karl H. Nordström. Lisäksi rakenteilla olivat Rank Xerox Oy:n ja Suomen 3M:n uudisrakennukset.
Nuurtilan kauppapuutarha sijaitsi vastapäätä Mankkaan koulua, Mankkaantien eteläpuolella. Puutarhaliikkeen perustajat Toini ja Väinö Nuurtila olivat Porkkalan siirtolaisia, jotka ostivat tilansa Vanhan-Mankkaan kartanon omistajalta Veikko Nylundilta v. 1945. Nuurtilan puutarhan tuotteet olivat haluttuja myös Mankkaan ulkopuolella.
Mankkaan ensimmäinen bensiiniasema oli vuonna 1971 valmistunut Oy Union-Öljy Ab:n jakeluasema. Se sijaitsi Mankkaantien ja Kiiltokalliontien risteyksessä. Polttoaineiden ja autotarvikkeiden lisäksi sieltä sai ostaa kioskituotteita. Mankkaan Union oli suosittu nuorison kokoontumispaikka.
Muita yrityksiä olivat vesi-lämpöasennusliike Halmesvaara Oy Pengertiellä (nyk. Visakoivuntie) sekä TV-huolto Paavon Paimen Oy Veikkolantiellä (nyk. Mankkaanmalmi).
Elintarvikeliikkeitä oli useita. Suurin oli v. 1948 valmistunut HOK:n myymälä Mankkaantien ja Pohjolantien (nyk. Torpparintie) risteyksessä. 2-kerroksisessa rakennuksessa oli kaksi myymälähuonetta, toinen elintarvikkeille ja toinen sekatavaroille. Yläkerrassa oli myymälähenkilökunnan asuntoja.
Osuusliike Elannon myymälöitä oli Mankkaalla kaksi. Vanhin sijaitsi vuonna 1958 valmistuneessa myymälärakennuksessa Koivumankkaalla (nyk. Koivuviidantie 22). Siellä aikaisemmin ollut parakkimyymälä oli siirretty Juhanilaan Laurintien ja Juhanilantien (nyk. Kokinkyläntie) risteykseen.
Elin- ja taloustarvikeliike Nemlander toimi osoitteessa Mankkaantie 84 (nyk. Mankkaantie 32) nykyisen liikerakennuksen paikalla. Kauppaliike oli tunnettu hyvistä lihatuotteistaan.
Toinen yksityinen elintarvikeliike oli kauppias S. Kassimäen myymälä entisen Tapiolan Leipomon tontilla osoitteessa Mankkaantie 68 (nyk. Mankkaantie 8). Lähirakennuksessa sijaitsi myös leipomo Bebe sekä jonkin aikaa Mankkaan postitoimisto. Samassa osoitteessa toimi myös hammaslaboratorio Otso Dent.
Koivumankkaalla oli toiminnassa 1970-luvun alussa jonkin aikaa kauppias H. Salon Mankkaan Valinta.
Mankkaan postitoimipaikka sijaitsi kansakoulua vastapäätä olevan omakotitalon vuokratiloissa.
Seilimäen länsiosassa, nykyisten Seilimäki 21 rivitalojen paikalla, oli ns Mikkelsonin hiekkakuoppa, josta paikalliset rakentajat ostivat hiekkaa.
Harrastustoimintaa ja tapahtumia
Mankkaan Omakotiyhdistys Ry järjesti Espoon kaupungiksi tulojuhlan Mankkaan koulun pihalla 31.12.1971 klo 23. Juhlat kestivät pari tuntia ja ohjelmassa olivat ilotulitus sekä makkaroiden paistoa.
Omakotiyhdistys edisti myös alueen asukkaiden harrastustoimintoja. Vuonna 1970 laadittiin anomus Espoon kauppalalle Vanhan-Mankkaan kartanon vanhan viljamakasiinin kunnostamiseksi nuorisotilaksi. Hanke eteni seuraavina vuosina ja makasiini avattiin käyttöönsä v. 1975. Samassa yhteydessä peruskorjattiin kartanon pihapiirissä oleva 1700-luvun lopulta oleva väentupa kuntalaisten kokoustiloiksi. Kartanon vanha päärakennus todettiin korjauskelvottomaksi ja päätettiin purkaa.
Vuonna 1972 nuorisolle järjestettiin kirjoituskilpailu. Yli 15-v. sarjan kolme parasta olivat Marita Trontti ”Yksi Mankkaan nuorista”, palkinto 150,-, Jukka Kekkonen ”Perikles” 75,- ja Jorma Tuovinen, ”Asiasta kiinnostunut”, 25,-. Alle 15-v sarjan kolme parasta olivat Merja Penttinen ”Pikku Possu” 150,-, Merja Munnukka ja Marja-Liisa Ravila ”Kissan tassut”, 75,-, ja Irmeli Kekkonen ”Vauhtia” 25,-. Seuraavana vuonna oli vuorossa Mankkaa-aiheinen valokuvakilpailu nuorisolle.
Perinteiset Taavinharjun kisat toteutettiin hiihtokilpailun sijasta pulkkailukilpailuna sunnuntaina 19.3.1972. Sarjan ”hidas lasku” voitti Ville Sahanen, aika: edelleen matkalla, 2. Kurt Engman, 23,3. Lumipallon ohiheittokilpailun voittaja oli Mika Kolstela, 2. Antti Ranta.
Vuotuinen Mankkaan siivousviikko 18 -26.5. tuotti 12 kuorma-autolastia roskia.
Ilmoittautuminen Sepänkylän uuteen lastentarhaan alkoi 17. toukokuuta.
Vuoden 1972 kunnallisvaalien vaalitentti mankkaalaisille ehdokkaille pidettiin Mankkaan kansakoulussa 24.9. Tilaisuuteen osallistui noin 50 henkilöä. Yhtään mankkaalaista ehdokasta ei tullut valituksi uuteen kaupunginvaltuustoon.
Mankkaalla lähes kaikki tunsivat toisensa. Yhteishenki oli vielä voimissaan. Omakotitonteilla kasvatettiin vihanneksia ja juureksia. Mankkaalaisia huolestuttivat myös suunnitelmat liittää osia Espoosta Helsinkiin. Nuoriso kävi nauttimassa jäätelöä ja virvokkeita Tapiolan baareissa ja elokuvia katsomassa Kino Tapiolassa. Ravintoloissa käytiin Tapiolassa, Kauniaisissa tai vasta-avatussa Hotel Polar Espoossa, nykyisessä Nihtisillassa.
Stig Lindgren löytänyt v. 1966 tontiltaan Taavinkylästä kivilatomuksen, joka osoittautui tutkimuksissa Mankkaan vanhimmaksi asuinpaikaksi. 1970-luvun alun arkeologissa kaivauksissa löydettiin mm pronssista valmistettuja kaularenkaita, joiden iäksi arvioitiin n. 2000 vuotta.
Stig Lindgrenin haastattelu Mankkaan Uutisissa 2/1971:
”…jaa, sainhan minä löytöpalkkiotakin, 50,- korulta,… täällä olen asunut lapsesta asti, käyn Kirkkonummella sähkötöissä…kolmehan noita lapsia on…vi trivs så bra här och bor liksom i påsan…tieyhteys Juhanilaan olisi toisaalta hyvä…jätepussijärjestelmän juuri ja juuri saimme…kyllä omakotiyhdistys on tarpeellinen, nuo naapuritkin taitavat liittyä…”