Pirkko Sillanpää
Maija Haataja muutti perheineen Kirstinmäelle vuonna1973. Vuosi 1972 oli ollut Haatajan perheessä muutosten vuosi. Maijan kymmenkunta vuotta kestänyt työsuhde Viherlaakson Kodinhoitajaopiston lastenkodissa päättyi toukokuussa 1972 ja samalla meni myös työsuhdeasunto, 24 m2:n yksiö rivitalossa. Syynä oli koulutustoiminnan lakkauttaminen ja lastenkotitoiminnan päättyminen. Maija oli muuttanut Somerolta Espooseen vuonna 1961, jolloin hän oli aloittanut opiskelun kodinhoitajaksi Viherlaakson kodinhoitajaopistossa. Ennen Kirstinmäelle muuttoaan hän oli asunut monissa paikoissa Espoossa. Täällä vallitsi tuolloin valtaisan maassamuuton seurauksena huutava asuntopula. Työtä oli kyllä hyvin tarjolla, mutta asuntoa oli vaikea löytää. Maijan aviopuoliso teki maansiirtoalan töitä eri puolilla Suomea ja joutui sen vuoksi olemaan poissa kotoa.
Maija muisteli, että vuonna 1972 hän teki työsopimuksen Espoon kaupungin kanssa kahden kuukauden sijaisuudesta lastenhoitajana Myllykylän lastenkodissa. Sijaisuus jäi vain kuukauden mittaiseksi, koska hän sai vakituisen työn Karakallion päiväkodissa, seimen puolella. Asuntoasia olikin vaikeampi hoitaa. Haatajan perhe sai kesäkuussa 1972 vuokra-asunnon Bodomilta, Aittamäen leirintäalueelta. Siellä oli ulkorakennukseen kyhätty laudoista asuntoja. ”Olimme yrittäneet kysellä vuokra-asuntoa jopa pylväsilmoituksillakin, joissa mainittiin, että lapseton pariskunta etsii asuntoa, kaikki huomioidaan, huonompikuntoisemmatkin”. Yhtään ilmoitusta ei tullut. Asuntopula oli todella vaikea. Haatajan perhe oli jo varannut yksiön rakenteilla olevasta kerrostalosta Suvelasta, Kirstimäki 1:stä. Talon valmistumisaika oli alkuvuosi 1973. Maija kertoi, että Aittamäen asunnosta luovuttiin jo kesällä 1972, koska meille järjestyi ”työsuhdeasunto” Ersin tilalta Talomuseo Glimsin naapurista. Asunto oli pihasaunan yläkerrassa oleva huone, jossa oli keittiö ja oma sisäänkäynti. Asunto oli ihanteellinen kesällä, mutta talvella vähän kylmä. Asunnossa oli hella ja Porin Matti. Isäntäpariskunnan kanssa sovittiin, että vuokraa vastaan teemme navetassa työtä yhden päivän viikossa. Maalaistalon tyttärenä suostuin ja puolisoni auttoi mitä töiltään ehti. Maalaistalon työt olivat hänellekin tuttuja. Kaikki meni ihan mallikkaasti lehmien kanssa. Yksi vasikkakin syntyi hoidossamme. Eläinlääkäriä ei tarvittu kertaakaan. Lehmät olivat ruskeita, rodultaan Suomenkarjaa. Vuokrasuhde ja sen mukana karjanhoitovelvoite päättyivät alkuvuodesta 1973.
Haatajan perhe muutti Kirstinmäki 1:stä varaamaansa yksiöön talon valmistuttua. Muutto sattui kreivin aikaan, koska perheeseen oli tulossa perheenlisäystä. Maija kertoi, että lapsemme syntyi syyskuussa 1973. ”Uusi asunto, uusi koti tuntui aivan taivaalliselta ja vielä kun pääsimme muuttamaan ennen lapsen syntymää”.
Asunto oli 36 m2:n suuruinen yksiö kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Maija kertoi, että asunnossa ei ollut parveketta mutta ilmankin pärjättiin. Olohuoneen iso ikkuna oli auringon puolella ja ikkunalaudalla kukkivat kaktus sekä muut kukat valtoimenaan. Keittokomerossa oli myös ikkuna sekä pöytä ja jakkarat. Lattialla oli iloisen väriset räsymatot. Jälkeenpäin ajatellen se oli kuin nukkekoti, johon kiintyi ja luopuminen 10 vuotta myöhemmin oli vaikeaa, kun siirryttiin isompaan, Kirstimäki 15:ssä sijaitsevaan asuntoon.
Kirstinmäki 1:n lisäksi alueella oli muutamia ennen vuotta 1972 rakennettuja kerrostaloja. Suvelassa oli Kirstin tilan rakennuksista jäljellä vielä tuolloin navettarakennus, johon suunniteltiin nuorisotilan perustamista. Harmaa latorakennus oli myös vielä jäljellä Kirstinmäki 1:n parkkipaikan kohdalla.
Suvelan huolto ja taloyhtiöden isännöinti toimi nykyisen Fysikaalisen hoitolaitoksen tiloissa, Kirstinmäki 3:ssa. Jos avain unohtui, niin oli lyhyt matka hakea vara-avain.
Suvela oli vasta rakentumassa, mutta Alfan kauppa oli jo silloin aloittanut toimintansa. Siellä oli hyvä palvelu. Jos asiakas kysyi tuotetta, jota ei sillä hetkellä ollut niin kauppias hyppäsi autoonsa ja kävi hakemassa puuttuvan tavaran. Kauppiaalla oli erinomainen huumorintaju.
Suvelassa oli myös puhelinkioski ja se oli tärkeä, koska monissa uudelle asuinalueelle muuttaneilla perheissä ei ollut vielä omaa puhelinta. Bussilinja kulki Kirstinmäelle ja lähellä oli junayhteys Espoon ja Tuomarilan asemilta. Suvelan alueella oli vielä pieniä mökkejä, jotka katosivat vähitellen yksi toisensa jälkeen ja alueelle rakennettiin uusia kerrostaloryppäitä. Suvelasta on vuosikymmenten aikana kehittynyt pidetty asuinalue, jonka sisällä muutetaan paljon juuri pienemmästä asunnosta suurempaan. Myös Haatajan perhe muutti nykyiseen osoitteeseen vuonna 1982. Maija totesi, että tämä, jos mikä osoittaa suurta kotiseuturakkautta aluetta kohtaan.
Maija Haataja pääsi työnsä puolesta läheisesti tutustumaan perheiden elämään eri puolilla Espoossa. Maija työskenteli Viherlaaksossa lastenkodissa kymmenisen vuotta ja sen jälkeen muutaman vuoden ensin Karakallion ja myöhemmin Suvelan päiväkodissa. Vuonna 1979 Maija aloitti kenttätyötä tekevänä kunnallisena kodinhoitajana, josta jäi eläkkeelle vuonna 1997.
Maija Haatajalla on paljon lämpimiä muistoja perheistä toimiessaan kodinhoitajana Suvelan alueella. Hän totesi, että työssä ei ollut kahta samanlaista päivää. Kodinhoitotyö oli paljolti ennaltaehkäisevää työtä ja esimerkiksi lapsiperheiden kohdalla yksi tärkeistä tavoitteista taustalla oli tehdä ”itsensä tarpeettomaksi” perheen arjessa. Yleisesti Maija totesi, että monilapsisia perheitä oli silloin nykyistä enemmän. Ei ollut vallan harvinaista, että perheessä oli kymmenkunta lasta. Kunnan taholta suurperheet saivat kodinhoitoapua ja sama kodinhoitaja saattoi auttaa perheessä pitkään. Maija muisteli, että pisin aika yhden perheen luona oli 17 vuotta. Maija kertoi, että hän kulki työkohteisiin joko kävellen, pyörällä, bussilla tai junalla. Joskus työkohde saattoi olla samassa kerrostalossa, missä Maija itse asui.
Maija muisteli, että Suvelan alue oli 1970-luvun alussa Espoon kaupungiksitulon aikoihin aivan erilainen kuin tänään. Esimerkiksi Kirstinmäen alueesta ei ollut rakentunut vielä kuin osa, Kirstinmäki 15 puuttui kokonaan. Espoon keskukseen meni tie alas nykyisen kävelytien kohdalta. Elintarvikekauppoja olivat Kirstintien Elanto, K-kauppa ja T-kauppa Alfa. Espoon keskuksessa oli ruokakauppa Varuboden ja muita kauppoja. Tuomarilassa oli vielä vanha Elanto. Vaateostokset Haatajan perhe kävi tekemässä vuonna 1971 avatussa Maxi-marketissa Leppävaarassa. Suvelaan saatiin ostoskeskus1983.
Maija Haatajan mielestä alue ei ollut niin rauhaton kuin yleisesti väitetään. Alkoholia käytettiin tietyssä piirissä, mutta se ei ollut julkisesti näkyvää ja yleisesti katukuvassa havaittavaa. Taloissa asui tuohon aika paljon lapsiperheitä ja lapsilla oli aina leikkikavereita. Tunnelma oli alueella leppoisa ja Maijaa on aina harmittanut Suvelan alueen mustamaalaus. Kaikilla alueilla on omat haasteensa ja varsinkin 1970-luvulla, kun alue oli vasta rakentumassa.
Maija aloitti eläkkeelle päästyään harrastustoiminnan. Vuonna 1997 hän liittyi Keski-Espoo-seuraan ja toimi aktiivisesti johtokunnassa kymmenisen vuotta. Maija toteaa, että alueen viihtyvyyden lisäämiseksi on tehty paljon aloitteita ja tässä työssä on ollut mukana myös Keski-Espoo-seura. Maija osallistui vuosien saatossa moniin seuran järjestämiin tapahtumiin. Hän on osallistunut vuodesta 1998 lähtien myös seurakunnan vapaaehtoistyöhön, esimerkiksi kirpputoritoimintaan. Vuonna 2002 Maija valittiin suurella äänimäärällä Kanta-Espoon seurakunnan seurakuntaneuvostoon ja seurakuntien yhteiseen kirkkovaltuustoon. Maija on ollut mukana myös taloyhtiönsä hallituksessa ja vuodesta 2011 Keski-Espoon seniorien toiminnassa. Lopuksi Maija toteaa, että kansakoulupohjallakin pärjää, kun elämänarvot ja -asenteet ovat kohdallaan. ”Minulla on aina ollut tukena elämässäni kotiväki, suuri suku, ystävät, työtoverit ja eri yhdistyksissä toimivat jäsenet”.
Lähteet
- Maija Haatajan haastattelu 21.1.2016 ja 6.2. 2022.Poikien tärkein harrastus oli jalkapallo. Helsingin Sanomat 7. syyskuuta 1996.
- ”Tahdon tehdä parhaani”. Maija Haatajaa haastatteli Tommi Laakso.
- Keski-Espoon Sanomat 4/2002
- Keski-Espoo 45 vuotta osana kaupunkia, 1970-luvulta nykypäivään, artikkeli
- ”Muistelmia Keski-Espoosta, Maija Haataja”. Keuruu 2017.