Martti Hellström
Vuonna 1972 Espoon kaupungissa oli noin 20 suomenkielistä ja vähän yli 10 ruotsinkielistä kansakoulua. Kansakoulut olivat kaikille lapsille tarkoitettuja, ilmaisia pohjakouluja, joista koulunkäynti jatkui joko kansalaiskoulussa tai maksullisissa oppikouluissa. Yksi näistä suomenkielisestä kansakouluista 1970-luvun alussa oli Myllykylän kansakoulu. Se sijaitsi Lippajärvellä, Kauniaisten Espooseen tekemän ”reikäleivän reiän” pohjoispuolella.
Helsinkiläiset olivat 1800-luvulta alkaen hankkineet Espoosta huvilatontteja. Nykyään Lippajärvenä tunnettu Petaksen seutu oli tällaista huvila-aluetta. Alueelle pysyvämmin muuttaneet suomenkieliset lapset olivat käyneet pitkään kansakoulua Viherlaakson kansakoulussa. Vuonna 1949 Petakseen luotiin sille oma sivukoulu. Se toimi nyt jo puretussa vanhassa kartanorakennuksessa Turuntien varrella.
Espoon maalaiskunnan kasvaessa myös Petaksen alueelle muutti yhä enemmän lapsiperheitä. Oman koulun perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Niinpä vuonna 1957 sivukoululle valmistui oma, uusi kivirakennus. Se edusti oman aikansa kouluarkkitehtuuria.
Koulurakennuksessa oli kaksi kerrosta. Kotiluokkia oli molemmissa kerroksissa. Lisäksi koulussa oli liikuntasali ja teknisen työn oma aineluokka. Monessa muussa koulussa nämä tilat oli yhdistetty. Keittiö ja ruokala sijaitsivat toisessa kerroksessa. Ruokatarvikkeet kuljetettiin sinne pikkuhissillä. Ensimmäisessä kerroksessa oli pieni opettajainhuone ja vielä pienempi koulunjohtajan kanslia. Takapihan puolella oli talonmiehen asunto. Takapihan puolella oli myös rivitalollinen opettajien asuntoja ajan tavan mukaan.
Joko vuonna 1957 tai vuonna 1958 filiaali sitten itsenäistyi Myllykylän kansakouluksi. Viralliset vihkiäiset pidettiin 23.11.1958.
1960-luvulla Espoo kasvoi rajua vauhtia, ja myös Myllykylän koulu jäi pian ahtaaksi. Oppilaita oli sijoitettava muihin kouluihin.
Vuonna 1972 Myllykylän kansakoulun koulunjohtajana oli edelleen koulun ensimmäinen koulunjohtaja Sakari Vilonen. Koulun opettajakuntaan kuuluivat myös mm. Aino Hämeri ja Inkeri Soiniitty. Koulussa harrastettiin vilkkaasti musiikkia. Myös englannin kielen opetuksesta oli kokemuksia, mikä oli uutta kansakoulussa. Ensimmäinen televisio kouluun hankittiin vuonna 1963. Koulun etupihalle rakennettiin nyt urheilukenttä jalkapallomaaleineen.
Lapsiperheiden määrä alueella kasvoi edelleen. Koulussa oli 1970-luvun alussa jo yli 200 oppilasta. Tilapulan vuoksi yksi luokista sijoitettiin koulun liikuntasalin yhteydessä olleelle näyttämölle. Kouluun liitettiin Träskändassa toiminut 1-2-luokkien yhdysluokka. Oppilaita kuljetettiin muihin kouluihin mm. Karhusuolle, Bemböleen, Viherkallioon, Rastaalaan ja Karakallioon.
Ahtaus jatkui vuonna 1977 Auroran kouluksi muuttuneessa peruskoulun ala-asteen koulussa. Vuonna 1980 ”ylimäääräisiä” oppilaita jouduttiin sijoittamaan yhtä aikaa jopa kuuteen eri kouluun. Tilanne helpottui vasta, kun vuonna 1981 koululle valmistui puinen lisäsiipi ja kaksi tilapäisiksi tarkoitettua parakkia.
KIRJALLISUUTTA JA LINKKEJÄ
Hellström, Martti. (1993). Pilkkeitä Auroran koulun 35-vuotishistoriasta. Aurora-lehti 1993, (1), ss. 5-12.
Hellström, Martti. (1995). Koulunkäynnin historiaa Lippajärvellä. Aurora-lehti 1995, (1), ss. 11-13.
Lahti, Matti J. (1975). Espoo maalaispitäjästä suurkauppalaksi. Espoo-sarja. Espoon kaupunki.
https://asiakas.kotisivukone.com/files/verkkosivuprojekti2.kotisivukone.com/koulunkynti_140_v_sitten.pdf
https://espoonperinneseura.net/perinnetietoa/espoon-kansakoulut/
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2013/05/puhe-rakkaalle-auroran.html
https://www.finna.fi/Record/ekm.urn%3Anbn%3Afi-ekmhttp%253A%252F%252Fwww.profium.com%252Farchive%252FArchivedObject-C3E9EBB0-52C1-576F-3FD6-735CFB8BF340