Koulutuksen kehittyminen Espoossa Kansisivulle
Espoolainen hallintomies oli tuntikehysjärjestelmän osaava kehittäjä
Peruskoulu-uudistus oli käynnistetty vuonna 1972. Peruskoulu luotiin, että jokainen voisi käydä samaa koulua. Pehmennykseksi tarvittiin aluksi yläkouluun tasokurssit. Niillä rauhoitettiin oppikoulun opettajia ja vältettiin alun perin kaavailtu linjajakoisuus.
Peruskoulun yläasteella oli eräissä lukuaineissa, kuten matematiikassa ja englannin kielessä tasokurssit, joilla oli erilaajuinen oppimäärä. Alin tasokurssi ei antanut jatko- opintokelpoisuutta lukioon.
Jo vuonna 1977 havahduttiin tasokurssien tuomiin ongelmiin: yleiskurssilaiset, nimenomaan pojat, olivat jäämässä jälkeen muista. Pojat näyttivät valitsevan useimmiten alimman tasokurssin, joka johti umpiperään.
Oli ryhdyttävä etsimään tasokursseja parempaa vaihtoehtoa. Syntyi ajatus kankean opetusryhmäsäännöstön korvaamisesta joustavammalla mallilla.
Mitä tuntikehysjärjestelmä tarkoitti?
Vielä 1980-luvun alussa kunnat saivat korvamerkittyä valtionapua perusopetuksen järjestämiseen. Valtionapu piti käyttää annettujen säädösten mukaisesti. Niissä oli määritelty tarkasti mm. missä oppiaineissa voitiin antaa opetusta pienemmissä ns. jakoryhmissä.
Resursseja oli annettu luokkaa pienempien ryhmien muodostamiseen matematiikkaan ja vieraaseen kieleen, sittemmin myös äidinkieleen. Kaikkiaan eri ryhmävariaatioita oli yli 20.
Nyt tarkoista ryhmäkokosäädöksistä oltiin valmiita luopumaan ja niiden tilalle keksittiin laskennallinen tuntikehys. Koulu sai pitää tietyn määrän oppitunteja viikossa ja se sai itse päättää, missä oppiaineissa tarvitaan pienet ryhmät ja missä aineissa ryhmäkokoa voidaan jopa kasvattaa. Samalla nostettiin yläkouluille myönnettyä tuntiresurssia noin 20 %.
Miten tuntikehysjärjestelmä keksittiin?
Tuntikehysjärjestelmän kehittäminen alkoi vuonna 1979. Se ei ole suomalainen keksintö, mutta sillä ei ollut mitään suoraa esikuvaa. Se oli lähellä muiden pohjoismaiden malleja.
Tuntikehysjärjestelmän kehittäjänä kunnostautui erityisesti Espoossa, Tapiolassa asunut kouluhallituksen koulutoimiston päällikkö Pekka Silventoinen. Silventoista on kuvattu kouluhallituksen virkamieheksi, joka tiesi käytännön asiat ja osasi antaa parhaat neuvot peruskoulun käytännön järjestelyihin. Uransa myöhemmissä vaiheissa hän toimi Uudenmaan lääninhallituksen kouluosaston päällikkönä, lääninkouluneuvoksena ja viimein Uudenmaan läänin maaherrana.
Silventoisen johdolla asetettiin opetusministeriöön työryhmä pohtimaan tasokurssien poistamista ja sitä porkkanaa, mikä tulisi tarjota opettajille vastapainoksi tasokurssien poistamiselle. Porkkanaksi tuli lisäresurssi ja vapaus. Ryhmä päätyi laskemaan Norjassa jo 1970-luvulla noudatetun vastaavan mallin pohjalta erilaisia resurssimalleja, joita sitten kokeiltiin muutaman vuoden ajan yläasteilla. Pian kokeilu laajeni ala-asteille ja myös lukioon.
Kokeilun tulokset olivat innostavia. Ryhmitysperiaatteita uusittiin. Ryhmiä ei saanut enää muodostaa koulumenetyksen perusteella. Vuonna 1985 julkaistiin perusopetuksen uudet opetussuunnitelman perusteet. Peruskouluista tuli ”tuntikehyskouluja”, jossa yksittäisellä kunnalla ja koululla oli enemmän valtaa, ja jossa tasokurssit korvattiin opetuksellisella eriyttämisellä ja joustavilla ryhmittelyratkaisuilla. Rehtorin työpöydällä tehtiin nyt päätöksiä, joihin oli aikaisemmin tarvittu tasavallan presidentin allekirjoitus.
Tuntikehysjärjestelmästä luovuttiin keskeisiltä osin vuonna 1993 valtionosuusuudistuksen yhteydessä, jolloin mm. talouslaman vuoksi poistettiin kunnille myönnetyn resurssin käyttötarkoitussidonnaisuus.