Espoon perinneseura

Oravannahkatori. Kuva: Teuvo Kanerva 1966-1983. Espoon kaupunginmuseo.

Perheeni muutti maalta Helsinkiin 1950-luvun loppupuolella. Maalla asuvat sukulaiset kävivät usein vierailulla perheeni kodissa. Käytiin ihastelemassa pääkaupunkia ja sitten Tapiolaa, tuota kuuluisaa puutarhakaupunkia.

1960-luvulta muistan usean keväisen, usein vapun tienooseen ajoittuvan ajelun Tapiolaan. Tuolloin ihasteltiin valtavia narsissi- ja tulppaaniniittyjä Tapiolan keskustassa. Myöhemmin kesällä ne muuttuivat ruusu- ja perennaniityiksi., ja niitä kukkaniittyjä tuntui olevan joka puolella Tapiolaa. Sukulaisia asui tuolloin Nallenpolulla, Oravannahkatorin tienoolla ja Tornitasolla. Näitä ihasteluretkiä Tapiolaan tehtiin vuosia.

Yksi sukulaisperhe oli muuttanut Tornitason ylimpään kerrokseen. Itse asuimme kolmikerroksisen kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa ja vierailut Tornitason ylimmässä kerroksessa herättivät vähintäänkin kunnioitusta. Usein kiikaroimme sieltä Tallinnan horisonttia. Mikä oli ihmeellisintä, talossa oli roskakuilu!

Ajatella, roskapussia ei tarvinnut viedä taloyhtiön rottia tulvivaan roskikseen.

Heikintori 1969 – 1972. Espoon kaupunginmuseo.

Ja sitten tuli Heikintori. Tornitasolla asuva sukulaisrouvamme tutustutti äitini ja minut uuteen Heikintoriin. Ihmeellisintä oli kävelytie heidän kotipihaltaan suoraan uuteen kauppaan. Sellaista kaupassakäynnin helppoutta oli vaikea ymmärtää olematta edes hieman kateellinen.Seuraava selkeä Tapiolaan liittyvä keskustelu muistuu mieleeni 1970-luvun alusta. Espoon keskuksesta oltiin tekemässä Espoon hallinnollista keskusta. Vanhempani rakensivat tuolloin omakotitaloa Suomenojalle ja jouduin usein asioimaan Lindholmin sahalla hakemassa rakennustarvikkeita. Espoon keskus tuntui aivan maalaispaikalta. Julkisuudessa käytiin tuolloin keskustelua siitä, että miksi Tapiolasta ei voisi tulla Espoon hallinnollinen keskus. Espoon keskus historiallisena ja maantieteellisenä keskuksena voitti kuitenkin tuon kilvan.

Sen kaltaisesta lapsuuteni ja nuoruuteni Tapiolan puutarhakaupungista on jäljellä vain kovin vähän. Nallenpolku ja Tornitaso, Oravannahkatori ja vanhojen rakennusten harvaan rakennetut tontit. Toivon kovasti, että Espoon kaupunkisuunnittelu ymmärtää säilyttää Tapiolan alkuperäisten arkkitehtien hengen, Puutarhakaupungin.

Tarja Rae

Nykyisin Vääksyssä asuva, entinen espoolainen Robert Ramberg (s. 1955) asui Tapiolassa vuosina 1961-1982. Koti sijaitsi Menninkäisentiellä Kino Tapiolan ja Vallareiden kupeessa. Mäntyviita oli silloisen Tapiolan sydän ja Silkkiniitty Tapiolan keuhkot.

Robert Ramberg kävi Aarnivalkean kansakoulua ja Tapiolan yhteiskoulua, josta kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1974. Perheeseen kuuluu vaimo, kolme lasta ja kaksi lastenlasta.

Robert teki pitkän uran Helsingin yliopistossa toimien mm. opinto-ohjaajana. Koronakeväänä 2020 hän ilahdutti tapiolalaisia ja siellä lapsuutensa viettäneitä julkaisemalla kerran viikossa novellin tapiolagardencity -blogissa. Novelleja päätettiin julkaista kirjana.

Tapiolan valoissa

Robert Ramberg julkaisi viime vuoden marraskuussa ensimmäisen novellikokoelmansa Tapiolan valoissa, joka sisältää 26 kertomusta noiden vuosien elämästä puutarhakaupungissa. Kirjasta on julkaistu jo 2. painos. ”Henkilöt, paikat ja tapahtumat ovat todellisia. Nämä jutut eivät kuitenkaan ole dokumentteja tai lähteisiin perustuvaa historian kirjoitusta. Tapiola elää näissä tarinoissa sellaisena kuin minä sen muistan – konkreettisena kotipaikkana ja unenomaisena mielentilana.”

Tapiolan varjoissa

Ensimmäisen kirjan saama suosio innoitti Robertia julkaisemaan jo tänä vuonna sisarteoksen Tapiolan varjoissa. ”Mukana olevat 22 kertomusta täydentävät kuvaa elämästä puutarhakaupungissa 60-, 70- ja 80-luvuilla. Huoleton lapsuus jää taakse, eikä teini-iän pilvissä aina ole hopeareunaa. Keskiössä ovat kesätyöt, koulunkäynti ja opinnot sekä Tapiolasta poislähtö ja paluu.”

Molempia kirjoja on hankittavissa sekä Antikvariaatti Tessi Oy:stä, Mäntyviita 4, Tapiola, Espoo, että myös suoraan kirjailijalta sähköpostiosoitteesta rambergrobert@gmail.com tai puhelimitse 0415041955.

Pääset lukemaan Tapiolan valoissa -kirjan novellin Mäntyviita – Tapiolan sydän klikkaamalla linkkiä.