Kari Forsberg
Suomen ensimmäinen rautatie avattiin Helsingin ja Hämeenlinnan välille vuonna 1862. Espooseen rautatie tuli 40 vuotta myöhemmin, kun Pasilan ja Karjaan välinen rataosuus avattiin väliaikaiselle liikenteelle 1. marraskuuta 1902 ja luovutettiin 1. syyskuuta 1903 yleiselle liikenteelle.
Helsingin ja Turun välisen rantaradan Pasila-Karjaa-rataosan rakentamisesta päätettiin valtiopäivillä vuonna 1897 ja rakennustöihin päästiin toden teolla vuonna 1900. Turun ja Karjaan välisen rataosuuden rakentaminen alkoi jo aikaisemmin ja yhteys Karjaalta Helsinkiin kulki Hyvinkään kautta yksityisellä rahoituksella rakennettua Hyvinkää-Hanko-rataa pitkin. Rata haluttiin rakentaa Espoossa suurimman kylän Bembölen kautta, mutta vaikean maaston vuoksi rata päätettiin linjata Kilosta Espoon kirkolle ja sieltä edelleen Kauklahden kautta Kirkkonummelle. Rautatien rakennustyömaan suomenkielisten työläisten perheiden lapsia varten perustettiin tilapäinen kansakoulu ja se toimi Kauklahdessa vuodet 1900 – 1903. Koulu sijaitsi Kauklahdessa. Rantaradan valmistuessa Espoossa oli asemat Espoo kirkolla ja Kauklahdessa.
Sähköistys ja perusparannus
Kesäkuussa 1965 valtioneuvosto teki päätöksen mm. rataosan Helsinki–Kirkkonummi sähköistämisestä. Suomen ensimmäinen rataosan sähköistystyö päätettiin aloittaa Rantaradasta, joka oli selvästi hiljaisempi eivätkä työt näin ollen häirinneet pahasti muuta liikennettä. Sähköistyksen rakensi Imatran Voiman ja Suomen Kaapelitehtaan perustama Sähköradat Ay. Ensimmäinen sähkönsyöttöasema rakennettiin Kiloon. Sähköistyksen yhteydessä rantarata sai omat raiteensa Helsingin rautatieasemalle asti. Ensimmäisen kerran jännite kytkettiin Mäkkylän ja Kauniaisten välille mittauksia varten 13. maaliskuuta 1968. Koeajot alkoivat saman vuoden kesällä.
Sähköistystyöt saatiin päätökseen vuoden 1969 alussa. Vihkiäisjuna ajettiin 24. tammikuuta, ja seuraavana päivänä ajettiin Helsingin ja Kauniaisten välillä yleisölle avoimia esittelyjunia. Aikataulunmukainen liikenne alkoi 26. tammikuuta 1969.
Elsa-oikorataa suunniteltiin reitille Espoo–Kauklahti–Lohja–Salo 1970-luvulla. Hanketta vastustettiin varsinkin Länsi-Uudeltamaalla, kun pienet kunnat, kuten Karjaa ja Inkoo, pelkäsivät menettävänsä kunnolliset junayhteydet. Hanke haudattiin vuonna 1975 ja sen sijaan päätettiin parantaa vanhaa rataa.
Lähteet:
Espoon perinneseura kotisivut, Wikipedia
Jussi Iltanen: Radan varrella – Suomen rautatieliikennepaikat, Karttakeskus, 2009
Markku Nummelin: Rantarata, Kustantaja Laaksonen, 2008
Pauli Saloranta: Albergasta Leppävaaraan – sata vuotta ihmisiä, elämää ja kehitystä, Leppävaara-seura, 2011